THE PHILIPPINES

Maanantaina oli jälleen aika sanoo hyvästit Taiwanille ja lähtee lentsikalla kohti uutta määränpäätä, Filippiinejä. Saavuttiin lentokentälle aamuneljältä ja kaks tuntia myöhemmin laskeuduttiin Manilaan, jossa meidän piti tyhjätä 15kg meidän matkalaukkujen sisällöstä ja jättää kentälle ennenkun oltiin vapaita lähtemään.

Heti lentokentältä matkaa jatkettuamme tunsin ihan järkyttävän kuumuuden ja valtavan kosteusprosentin iskeneen, ihanaa! Perille päästyämme meidät jaettiin taas jälleen kerran uusiin isäntäperheisiin.Tälläkertaa sain kämppikseks meidän castin juontajan, 18v Veran hollannista ja 29v Manuelan Sveitsistä. Matkassa oli kuitenkin pienoinen mutka, koska kaikkien muiden häivyttyä meiän perhettä ei näkyny mailla halmeilla! Ootettii kaks tuntia kunnes päätettiin vihdoin luovuttaa. Koulun edessä oli hulluja  ''koppimopoja'' ( vähän niinkun kolmipyöränen mopoauto vuodelta miekka ja kypärä), joten liftattiin rohkeesti kyyti ja pääteltii ajella keskenämme uuteen perheeseen selvittään tilanne. Ajeltiin koppimopolla keskelle viidakkoo valtavaan linnaan. Perille saavuttuamme saatiin soittaa ovikelloo puolisen tuntia ennenkö kukaan
tuli avaamaan ovee. Tosi tervetullu olo heti outoon maahan tultua, kuinka mukavaa! Sisälle päästyämme illan mittaan saatiin selville että talossa hengaili 7 ihmistä joista ykskään ei itseasiassa asunu kyseisessä talossa eikä kellään ollu hajua että meidän piti asua siellä seuraava viikko? :D Perhe oli ihan superkummallinen eikä kukaan puhunu meille sanaakaan englantia, näytti meille huoneen ja käski meidän viettää illan siellä:D mukavaa.

Tiistai-aamuna päästiin viettämään kulttuuriin tutustumispäivää yhdessä koko porukan voimin. Huruuteltiin kaks tuntia bussilla keskelle mettää täydelliseen paratiisiin. Tarkotuksena oli viettää päivä biitsillä ja vierailla maanalasessa joessa. Puerto Princesan underground river on just äänestetty osaks maailman seitsemää ihmettä, kuinka helmee!! Ruokailun jälkeen lähdettiin pienellä porukalla veneillen kohti maanalasta jokee. Mereltä oli ihan mielettömät maisemat; jokapuolella meitä ympäröi tosi korkeet pilven peitossa olevat vuoret ja päättymättömät kultahiekkaset rannat. Saarelle saavuttuamme käveltiin ympäriinsä tiheessä
apinoiden valtaamassa viidakossa, kunnes yhtäkkiä päästiin aukeelle alueelle jonka maisemat muistutti lähennä tietsikan unelma taustakuvia, mielettömän kaunista! Saatiin viettää hetki rannalla valokuvaillen ja nauttien ennen retken alkua. Hetki jälkeenpäin veneet tuli hakemaan meidät ja meidän tunnin mittanen melonta pääsi alkamaan. Luola missä melottiin oli ihan mielettömän nätti täynnä mitä uskomattomampia luonnon muokkaamia taideteoksia. Välillä luolassa oli todella pimeetä ja ahdasta ja heti seuraavassa sekunnissa oltiin valtavassa kirkkoo muistuttavassa valosassa ''huoneessa'', jonka katto yletti yli 200m korkeuteen! Kokemusten jälkeen saatiin viettää loppupäivä biitsillä löhöten ja auringosta nauttien. Tää päivä tuntu todelliselta ulkomaan löhöily/hemmottelulomalta ja olin superonnellinen saadessani kokee kaiken! Onnistuin kuitenkin jälleen kerran polttamaan itteni lahjakkaasti arskarasvasta huolimatta.
 Päivän jälkeen ei oltu kovin innoissamme kotiin tulosta edellisillan kummallisuuksien takia. Ja sama tarina jatku koko viikon tän perheen kanssa, kukaan ei ikinä ilmestyny hakemaan meitä, ei kyytiny meitä, ei puhunu meille lähestulkoon sanaakaan, ei ikinä syöny meidän kanssa yms. Joten tästä viikosta kirjottaessani aion ainoostaan keskittyä kirjottamaan mitä tehtiin päivisin ilman perhettä, koska joka ilta kotiin tullessamme mentiin suoraan huoneeseemme koska kukaan ei ollu ikinä kotona. Olin superilonen että mulla oli kaks mahtavaa kämppistä koska ilman niitä olisin ollu totaalisen hukassa ja poruilla ! Kaikenkaikkiaan oli mukava kokee huonokin isäntäperhe, koska ne on aina iso osa seikkailua ja auttaa arvostamaan muita isäntäperheitä tuplasti enemmän!:D

Keskiviikkona meillä oli hyväntekeväisyyspäivä, ja saatiin mahdollisuus päästä vierailemaan viidakon keskellä sijaitsevassa superpienessä koulussa. Ahdettiin 35 UWP-oppilasta ikivanhoihin Filippiino-jeeppeihin ja lähdettiin kahden tunnin extreme-ajelulle läpi vuorien ja viidakon päätyen rannikkoseudulle. En oo ikinä pelänny yhtä paljoo kenenkään kyydissä !! Tie oli tosi kapee, möykkynen, mutanen ja molemmin puolin tietä oli monen sadan metrin pudotukset viidakkoon.... Koululle saavuttuamme lapset oli meitä vastassa kylttien ja hymyilevien nassujen kanssa. Koulun oppilaat tulee tosi köyhistä asuinolosuhteista eikä yksikään kyseisen kylän asukas oo koskaan ollu oman kylänsä ulkopuolella. Tästä syystä oppilaat ja opettajat oli todella innoissaan saadessaan meidät vierailulle niinkin pitkän matkan takaa vaan viettääksemme aikaa oppilaiden kanssa! Aamusta lapset oli valmistanu meille tervetuliais seremonian jossa osa lapsista laulo ja toinen puolisko tanssi. Seremonian jälkeen meidät jaettiin kolmeen eri ryhmään- ekan ryhmän tarkotuksena oli rakentaa lapsille uus kirjasto, tokan ryhmän tarkotuksena oli maalata koulun rapistuneille seinille jotain uutta ja kivaa, ja kolmannen ryhmän tarkotuksena oli pelata ja viihdyttää lapsia. Mä olin maalausryhmässä, joten pyydettiin muutamilta lapsilta apua ja uudistettiin yhteisvoimin koulun seinät ilosen värisillä kädenjäljillä ja värikkäillä kukilla :) Lapset oli ihan älyttömän innoissaan päästäkseen osallisiks ja maalatakseen meidän kanssa! N. 90 minuuttia maalailtuamme saatiin antaa lapsille Rotary Clubin lahjottamia lahjoja. Rotary Club lahjotti lapsille värikkäitä vihkoja, kenkiä, kyniä, terottimia ja kirjastollisen täyteen kirjoja! Moni lapsi alko itkemään lahjat saatuaan, koska ne oli ensimmäiset lahjat mitä ne on koko elämässään keneltäkään saaneet. Lahjat annettuamme kuultiin pellolta musiikkia joten otettiin lapset syliin ja mentiin tanssimaan porukalla:D Tanssin yhden pikkutytön kanssa pitkän aikaa jonka sai mut unohtamaan täysin kokemani kylän köyhyyden ja vaan nauramaan sekä nauttimaan hetkestä. Tanssimisen jälkeen lähdettiin ajelemaan jeepeillä kohti koulun ''takapihaa'' joka olikin yllätyksellisesti maailman kaunein ranta mitä oon ikinä nähny! Ranta tuli meille täytenä yllätyksenä, joten ei oltu tietenkään varauduttu uikkareihin. Ruuan jälkeen kaappasin pari lasta kainalooni ja juoksin vaatteet päällä mereen uimaan ja leikkimään lasten kanssa :) Kohta jokainen castilainen oli meressä lapset olkapäillä istuen ja käsissä roikkuen. Uitiin ja leikittiin lasten kanssa parisen tuntia ja saatoin vaan toivoo että olisin voínu elää kyseistä hetkee lopun elämääni! Uimisen jälkeen oli aika antaa lapsille lisää lahjoja. Moni kyseisen kylän lapsista ei oo ikinä nähny hammasharjoja saatika oo minkään sortin aavistusta mitä tarkottaa hampaiden pesu. Niimpä päätettiin opettaa lapsia pesemään hampaat, jonka jälkeen lahjotettiin jokaiselle lapselle henkilökohtasesti hammasharjat ja hammastahnat. Lasten opettajat ja perheet oli todella kiitollisia meille jälkikäteen :) Hammaspesujen jälkeen oli aika sanoo hyvästit, joka oli ihan älyttömän vaikeeta nähtyämme kuinka suuri vaikutus me tehtiin kyseisiin lapsiin ja opettajiin. Vaihdettiin muutamat kyyneleet, tuhannet halit ja pusut ja jatkettiin matkaa.
Päivän jälkeen käytiin ottamassa nopeet suihkut kotona, vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin tutustumaan Filippiinien yöelämään. Kierreltiin erilaisia kauppoja, hengailtiin mahtavassa Reggae-baarissa, syötiin paikallista ruokaa ja suunnattiin kohti Tiki-baaria. Tiki-baarissa oli lähes puolet meidän castilaisista, koska keskiviikko oli päivä jollon meidän laulunopettaja John:lla oli synttärit! Yks asia mitä oon tähän mennessä oppinu on se, että joka kerta jos yli 10 ihmistä meidän porukasta on samassa paikassa viettämässä iltaa, vallataan usein koko paikka ja pidetään järkyttävää meteliä, ja niimpä kävi myös tällä kertaa! :D Baarissa oli esiintymässä paikallinen livebändi joka laulo kaikkia tuttuja amerikkalaisia biisejä, joten kuten arvata saattaa niin meni ehkä 5 minuuttia ja koko meidän porukka oli lavalla tanssimassa bändin kanssa ja laulamassa lauluja porukalla läpi koko illan:D Illan mittaan nähtiin myös strippikisa sekä monenmonta juomakisaa lavalla. Ilta oli ihan mieletön ja baari oli täynnä mitä vaarallsimpia drinkkejä!

Torstaina oli reenipäivä, joten meidät jaettiin muutamaan eri ryhmään tekemään erilaisia workshoppeja. Osa porukasta reenas tansseja Meksikoo varten, osa oli lauluharjotuksissa ja mun ryhmä oli koulutuksellisessa workshopissa. Meidän tehtävänä oli maalata erilaisia tauluja myytäväks tulevissa näytöksissä. Maalailin kolme erilaista taulua tuhannen ruskeen silmäparin tuijottaessa koulurakennuksen ikkunoista :) Iltapäivästä meillä oli kierrätys-workshop sekä aikaa puhua siitä miten ollaan tähän mennessä suoriuduttu kaikista haasteista. Tykkäsin ihan älyttömästi kyseisestä workshopista koska matkustaessa 100 hengen porukalla puoli vuotta voi aiheuttaa jos jonkinsortin tuntemuksia, joita on mukava päästä jakamaan aina sillon tällön. Puhuminen on lähentäny meitä myöskin porukalla ihan älyttömän paljon :)

Perjantaina meillä oli showpäivä Puerto Princesalla ja meidän show oli synttärilahja kaupunginjohtajalle ja kaikille meidän sponsoreille. Harjoteltiin aamusta iltaan ja meidän shown oli tarkotus alkaa seittemältä, mutta päädyttiin alottamaan vasta kaheksalta koska Filippiinot ei oo ikinä ajoissa yhtään missään eikä ota aikoja vakavasti :D Esiinnyttiin n 4500 hengelle jotka oli kaikki tooooosi innoissansa ja yleisö oli täynnä hulluimpia valokuvaajia ikinä !!

Lauantaina meillä oli toinen hyväntekeväisyyspäivä, ja tälläkertaa mun ja n. 20 muun castilaisen tie vei hulluun viidakkoon:D Ahtauduttiin jälleen kerran jeeppeihin, ajeltiin kaks tuntia keskelle ei yhtään mitään, jonka jälkeen vaihdettiin mönkkäreihin ja ajeltiin tunti lisää järkyttävässä mutalammikossa kunnes saavuttiin sademetsään. Sademetsään päädyttyämme käveltiin puoli tuntia lisää kunnon kaatosateessa ja mutalammikoissa könyten:D Vihdoin kuultiin musiikkia keskeltä viidakkoo ja tiedettiin että oltiin saavuttu  hyväntekeväisyyskohteeseemme. Kylä oli täynnä alkuasukkaiden näköstä porukkaa jotka söi bambunkuorista jonkinsortin mettänruokaa :D Syötiin porukalla jonka jälkeen käveltiin pari kilsaa lisää jänniä siltoja ylitellen ja mudassa uiden. Saavuttiin joen rantaan, joka oli samainen maanalanen joki jossa vierailtiin tiistaina. Nyt oli vaan kyseessä joen toinen ääripää joka oli ihan älyttömän sotkunen ja täynnä risuja ja kaatuneita puita. Joka vuosi tietyt ihmiset siivoo jokee, jotta virallinen maanalanen joki pysyis siistinä. Hypättiin jokeen vaatteet päällä ja ruvettiin heittelemään kuolleita puunrunkoja pientareille. Tää hyväntekeväisyyspäivä oli ihan mieletön, ja vaikka haistiin ihan järkyttävän pahalta joessa uituamme ja hengattiin valtavien hämähäkkien ja ällötyksien keskellä, nautittiin ihan älyttömän paljon! Kotiin tultuamme mentiin jälleen Tiki-baariin koska kahdella muulla meidän castilaisella oli synttärit! Ilta oli ihan superhauska jälleen kerran vaikka oltiinkin vähän pienemmällä porukalla tällä kertaa. Voin kertoo että on semi pelottavaa ajella baarista hiprakassa kotio koppimopolla koska kyyti ei oo mitään ihan tasasinta ja liikenne on ihan hullu:D

Sunnuntaina meillä oli edessä viikon ainoo isäntäperhepäivä josta oltiin aika peloissamme, koska perhe oli tosissaan kummallinen eikä oltu vietetty lähes päivääkään niiden kanssa. Heräiltiin joskus kahentoista aikoihin, mentiin alakertaan aamupalalle ja kyseltiin perheeltä päivän suunnitelmista. Perhe vaan totes että niiden perhetutut tulee päiväks syömään ja pelaileen perheen taloon, ja että me voitais pysyä yläkerrassa omassa huoneessamme kunnes ystäväperhe on lähteny pois?!! me kun oltiin täynnä energiaa ja valmiina kokemaan Filippiinit paikallisten näkökulmasta. Joten siispä me hengattiin omassa huoneessamme 6 tuntia liskojen ja valtavien hämähäkkien seurassa kunnes oltiin niin nälkäsiä että päätettiin mennä alakertaan kaikesta huolimatta:D Ystäväperhe oli lähteny jo, ja perhe ilmotti menevänsä kirkkoon ja illalliselle ravintolaan. Pyydettiin päästä mukaan, ja pitkän ' mikset ole katolilainen' keskustelun jälkeen päästiin perheen mukaan kirkkoon ja ravintolaan. Ilta oli melko kiusallinen mutta selvittiin kunnialla loppuun asti ! :D
Olin vaan tosi onnellinen tietäessäni että se oli viimenen päivä kun meidän tarvii ikinä nähdä kyseistä perhettä! Hauskin osuus oli että meidän lähtiessä isäntäperheen äiti halas meitä ja sano mulle, että ' mulla tulee olemaan kova ikävä sua, sun vierailun jälkeen me ollaan tosissamme mietitty, että toivottavasti päästään vierailemaan enskesänä Suomessa' ?! Mahtavaa, seuraavaa perhettä odotellessa!

xoxo, Elsa