Heippa mussukat!

Pahoittelen kuvien puutetta tästä postauksesta, mutta mun puhelin varastettiin ja menetin joka ikisen kuvan koko puolesta vuodesta........arght!

FILIPPIINIT VIIKKO 2
Puerto Princesa ja Manila on suhteellisen lähellä toisiaan, mutta koska Filippiineillä on yli 7000 saarta, matkustaminen paikasta toiseen täytyy lähestulkoon aina tehdä lentokoneella. Maanantaina oli siispä edessä parin tunnin lento, jonka jälkeen saavuttiin koululle porukalla. Meillä oli muutama tunti aikaa ennen uusien isäntäperheiden tapaamista, joten saatiin uus leadership-iltapäivä ja päästiin tutustumaan muutamiin tärkeisiin johtajiin sekä meidän
Filippiiniläsiin sponsoreihin. Kaikilla sponsoreilla ja johtajilla oli ihan mielettömiä tarinoita siitä, miten kukakin oli päätyny perustamaan oman firman vaikeuksien läpi taistellen. Osa johtajista oli tosi isojen ja tärkeiden firmojen johtajia, kun taas osa oli just perustanu esimerkiks oman cupcake-kaupan :) Leadership-päivän jälkeen oli aika tavata meidän uudet isäntäperheet. Tällä kertaa sain kämppiksiks Belgialaisen Marionin ja neljättä kertaa Arizonalaisen Cassien :D Kun kaikkien muiden isäntäperheet oli saapunu, oltiin jälleen kerran ainoot jäljellä ja pari kertaa kävi mielessä että toivottavasti meidän uus perhe on erilainen kun viimekertanen ja ilmestyy vaikkapa hakemaan meidät! Hengailtiin pari tuntia Starbucksissa jonka jälkeen otettiin taksi ja ajeltiin uuteen perheeseen. Perille päästyämme meille selvis että perhe oli iltavuorossa töissä joten niillä ei ollu aikaa hakee meitä aiemmin, mutta perhe vaikutti ihan mielettömän mukavalta ja heti uuteen kotiin saavuttuamme tuli tosi kotosa olo :) Perheeseen kuulu tekniikan ihmetekijä isä, parturi äiti, 21 vuotias poika sekä palvelija. Palvelijat on tosi yleisiä Filippiineillä ja se on ikäänkun tapa osottaa että perhe on varakas ja niimpä sulla saattaa olla vaikkapa viis eri palvelijaa vaikka et niitä tarviskaan, pointti on vaan osottaa että meidän perheellä on rahaa:D niin hölmöltä kun
se kuulostaaki. Ensimmäisenä iltana saatiin myöskin tietää että meidän uus äiti omistaa siskonsa kanssa salongin kulman takaa, kuinka helmee!!

Tiistaina ja keskiviikkona meidät jaettiin jälleen kerran neljään eri hyväntekeväisyyskohteeseen muutamaks päivää työskenteleen. Mun tieni vei Quezon Cityyn, joka oli periaatteessa super köyhä slummialue. Aamusta kaikki perheet oli kokoontunu toivottaan meidät tervetulleiks kylätalolle. Esiteltiin kaikki ittemme, jonka jälkeen perheet sai valita kenet meistä ne tahtoo perheeseensä pariks päivää. Mun perheeseen kuulu isä, äiti, 16v sisko ja 20v veli. Päivän ohjelmana oli periaatteessa auttaa perhettä arjen askareissa ja kaikissa asioissa joihin perheellä ei oo ollu varaa palkata apua. Niimpä menin tutustumaan perheen taloon, ja kysyttyäni missä voin auttaa, ensimmäinen vastaus oli että ''ei missään nimessä, sä oot meidän vieras joten ole hyvä ja istu sohvalle, mä tuon kylmiä juomia ja leivoksia '':D Vastaus tuntu alkuun tosi oudolta koska oltiin tosissamme tultu auttamaan kyseiseen kylään ja henkilökohtasesti perheisiin, mutta hetken aikaa hengailtuamme tajuttiin hyvin nopeesti että tärkein asia perheille ja kylälle ei ollu fyysinen apu, vaan se että joku välitti ja tuli vapaaehtosesti viettämään aikaa perheen kanssa. Vietettiin aikaa perheen kanssa karaokee laulaen, syöden, jutellen, kaduilla tanssien, valokuvaillen ja pelaillen molemmat päivät, ja täytyy sanoo että niiden päivien aikana oppi arvostamaan todella pieniä asioita ja olemaan todella kiitollinen siitä miten hyvin muualla maailmassa on asiat. Ykskään kyläläisistä ei ollu ikinä päässy käymään pienen kylän ulkopuolella, vaikkakin kylä oli noin kolmen fudiskentän kokonen ja ihan normaalin kaupungin ytimessä. Filippiineillä
erot rikkaiden ja köyhien välillä on todella suuret, joten vaikkapa esimerkiks meidän isäntäperheen talo oli ihan mielettömän hieno ja perhe oli rikas, naapurit molemmin puolin nukku käytännöllisesti katsoen kuralammikoissa roskalavojen keskellä
pihalla ilman taloo saatika penniäkään rahaa. Hyväntekeväisyyspäivä oli tosi silmiä avaava kokemus kaikin puolin, ja olin tosi onnellinen saadessani nähdä täysin päinvastasen maailman kun mihin oon tottunu. Tottakai moni on nähny elokuvissa pahoja slummialueita ja ehkäpä kuvitellu millasta siellä on elää, mutta pari päivää perheissä vietettyämme tajusin kuinka paha tilanne todellisuudessa on. Vaikka kaikki kyläiläiset asuu ihan älyttömän köyhissä olosuhteissa, kaikkien kasvoilta paisto jatkuvasti hymy ja pystyit lukemaan niiden ajatuksista että jokainen on mielettömän onnellinen siitä mitä niille on tarjottu. Viimesenä
päivänä menin yhden pikkupojan kanssa kävelylle, ja poika alko kyselemään mun suurimmista unelmista. Mun omat unelmat on suurempia kun kyseinen poika on mahdollisesti ikinä osannu ajatellakkaan, vaikka unelmat on normaaleja meille muille. Omat
unelmat jaettuani kysyin pojalta hänen unelmista, ja suurin unelma mitä poika osas nimetä, oli se, että hänen omalla perheellä olis edes yhtenä päivänä vuodessa enemmän ruokaa koko 4 henkiselle perheelle, kun ainoostaan noin yks mango jaettavaks koko perheen kesken päivässä. Arvata saattaa että käytiin pitkät syvälliset keskustelut ja vieritettiin kyyneleitä molemmin puolin. Vaikka alussa ajattelin että tehdäänkö me nyt muka niin suuri vaikutus kyläläisiin, pojan kanssa juteltuani tajusin että kokemus oli niille valtava. Keskustelun jälkeen poika sano mulle, että oon ensimmäinen ihminen sen koko elämässä kuka on ikinä
auttanu ja kehottanu uskomaan unelmiinsa, ja että mun ansiosta se voi jälleen kerran elää elämää huolehtimatta jatkuvasti ja uskoo että unelmat voi käydä toteen kun vaan tarpeeks yrittää.. :)´

Tiistaina kotiin tultuamme pidettiin rentouttava leffailta kera suklaan ja keskiviikkona meidän perheen äiti halus hyvittää sen ettei niillä ollu aikaa tulla hakemaan meitä
ensimmäisenä päivänä, joten se kutsu meidät kaikki kolme salonkiin illalla. Saatiin kaikki hot oil-hiusnaamiot, hieronnat ja jalkahoidot! Tuntu ihan superhyvältä koska viimenen kerta kun oon ollu minkään sortin hieronnassa oli Denverissä meidän kiertueen just alettua ja kaikki paikat oli totaalisen jumissa.

Torstaina meillä oli religional learning-päivä. Mentiin aamusta koululle leikkimään ja pelailemaan lasten kanssa jonka jälkeen päästiiin tutustumaan Baseco-nimiseen kylään. Baseco on tuplasti pahempi slummialue mitä näin aikasemmin tiistaina ja keskiviikkona. Kylä oli kokenu valtavia myrskyjä ja kaatosateita viimeaikoina, joten kaikki talot kellu vedessä sekä kylän ilmasto oli niin tunkkanen että hengittäminen oli lähes mahdotonta ellet käyttäny märkää rättiä suun edessä. Koko päivän meitä vasten iski kauheet kaatosateet, joten oltiin ihan tuhottoman märkiä ja näytettiin lähinnä kuralammikossa uineilta
koirilta, mahtavaa! Pelailun jälkeen käytiin museovierailulla ja paikallisissa kyläkaupoissa shoppailemassa paikallisia juttuja. Illalla mentiin koko porukan voimin syömään ravintolaan ja samalla juhlistettiin kahden castilaisen synttäreitä syömällä valtavia kermakakkuja, nams! Koko porukka oli niin väsyksissä päivän jäljiltä, että meno ravintolassa ylty ihan hulluks :DD Syödessämme saatiin myös esitelmä Meksikosta, koska tittididiiii, pari päivää niin Meksiko odotti :-----))

Tää viikko oli tosi hyväntekeväisyyspäivä painotteinen, joten kuten arvata saattaa niin kyseinen päivä odotti jälleen perjantaina. Minä ja n. 10 muuta tyttöö lähti viettämään päivää Nazareth-kotiin. Nazareth-koti on paikka nuorille naisille, jotka on tullu raskaaks yllättäen ja on joutunu siitä syystä salaamaan raskautensa ja mahdollisesti pakenemaan kotoo koska
raskaana oleminen ei oo ollu hyväksyttyä. Filippiineillä on laitonta tehdä abortti, joten siitä johtuen kyseisen kodin asukkaat oli todella nuoria. Nuorin raskaana oleva nainen tai sanottakoon mielummin tyttö, oli 11-vuotias. Aina aikasemmin oon ajatellu että jos nainen tulee raskaaks 16-vuotiaana se on tosi nuori, mutta olimpa näköjään väärässä. Kodissa oli
ehkäpä noin 9 asukasta ikähaarukalta väliltä 11-25, joista kolme oli jo synnyttäneitä ja muut oli viimesillään raskaana. Niimpä asukkaina oli myöskin kolme 3kk vanhaa maailman söpöintä tyttövauvaa!!! :) Hoivattiin päivä vauvoja, juteltiin äitien ja raskaana olevien tyttöjen kanssa niiden erilaisista tilanteista ja siitä kuinka ne on tullu raskaiks niin nuorena. Moni nuorina olevista naisista oli tullu raskaaks raiskaamisen takia, ja oli tosi surullista nähdä se, että niillä ei oo oikeutta valita saatika tehdä aborttia ja estää tilannetta. 11-vuotias raskaana oleva tyttö leikki vielä barbeilla, ja ei voinu muuta ajatella kun että on totaalisen väärin joutua olemaan äiti kun oot ite vielä kasvavassa vaiheessa etkä oo edes murrosikää kokenu.. Iltapäivällä mentiin shoppailemaan lisää meidän isäntäperheen kanssa ja syötiin porukalla tosi perinteistä illallista.

Lauantaina oli jälleen edessä tupla-showpäivä, ja tarkotuksena oli esiintyä kahdesti päivän aikana; ensimmäisen kerran koulun oppilaille ja toisen kerran isäntäperheille ja vanhemmille. Mutta kuinka siinä taas kävikään, päivä oli ollu tosi pitkä joten olin omissa maailmoissani ja sen seurauksena onnistuin aiheuttamaan äksidentin ittelleni viis minuuttia ennen ekan shown alkua. Olin juoksemas yleisöstä backstagelle ramppia pitkin, kunnes liukastuin, otin kädelläni tukee ja kaaduin koko painoni voimin ranteeni päälle. Mahtavaa vai mitä :-------)? Ensimmäisen tunnin aikana mulla ei ollu minkään sortin tuntoo kädessäni ja kipu oli ihan sietämätön. Pari tuntia odoteltuani ja backstagella poratessani (:DD) oltiin lähdössä sairaalaan Kellyn kanssa. Matkaan tuli kuitenkin pieni mutka, nimittäin kaks muuta meidän porukasta liitty meidän seurueeseen koska toinen pyörty kesken shown ja toinen oksenteli ympäri kyliä:D Oli kieltämättä aika eksoottinen vaihtoehto päästä tutustumaan
Filippiiniläiseen sairaalaan. Sairaalalle saavuttuamme kolme lääkäriä tuli pyörätuolien kanssa vastaan, lätkäs meille sairaalamerkit käsiin ja kärräs eri huoneisiin. Täytyy sanoo että yllätyin tosi positiivisesti siitä miten hyvää palvelua sairaala tarjos! Lääkärit oli tosi nopeita, päästiin kaikki kolme heti toimenpiteisiin, kokoajan joku kyseli miten jaksetaan
ja tarvitaanko lisää kipulääkkeitä :) Röntgenin jälkeen selvis että mun kädessä oli tosi paha lihaskramppi ja kolme eri hiusmurtumaa samaisessa luussa ranteessa, mukavaa. Sain käsituen, siteen ja monta kiloo kipulääkkeitä kotiin viemisiks! Hassua kuinka yks sairaalareissu lähentää ihmisiä ihan älyttömän paljon. Makailtiin kaikki porukalla samassa sängyssä viitisen tuntia sairaalassa ja hoidettiin toisiamme ja höpöteltiin syvällisiä :) Saatiin niin järkyttävän vahvat kipulääkkeet, että jokainen käveli ihan pitkin mäkiä ja näki näkyjä:D Kotiin tultuamme meidän talon portti oli lukossa eikä kukaan tullu avaamaan
joten sain heti kokee ensimmäisen haasteen kiivetessäni n. 2metrisen portin yli oikee käsi paketissa:D Isäntäperheen iskä oli ostanu mulle suklaata ja kilon mangoja jotta paranisin nopeesti, ihana!

Sunnuntaina meillä oli viikon ainoo isäntäperhepäivä ja myöskin meidän isäntäperheen iskän synttärit! Juhlistettiin synttäreitä nukkumalla superpitkään, syömällä monta kiloo kakkua, shoppailemalla ostarilla ja nauttimalla toistemme seurasta. Illemmalla käytiin kaupassa ostamassa lisää kakkua ja hyvää ruokaa sekä päätettiin kattoo porukalla kauhuleffa. Kateltiin
Paranormal Activity 1 koska ei muistettu enään kovin hyvin kyseisen leffan tapahtumia ja tiedettiin että Paranormal Activity 4 oli tulossa leffaan Meksikossa :> Pakkailtiin loput kamat, kirjoteltiin isäntäperhekirjat ja mentiin ajoissa nukkumaan koska
tiedettiin että seuraavana päivänä oli edessä 40h matkustuspäivä lentokoneessa.... :D

MEXICO CITY VIIKKO 1

Maanantaina lähdettiin siispä aamuyöstä lentämään, vietetiin yö hotellissa ja saavuttiin perille tiistaina illalla. Koko porukka oli totaalisen puhki, koska vaikka meillä oli mahdollisuus nukkua lentokoneessa, uni on aina tosi pätkittäistä eikä sitä tuu nukuttua kunnolla. Perille saavuttuamme kiivettiin hotellin katolle syömään ensimmäistä kertaa perinteistä Meksikolaista ruokaa, mukavan tulisia tortilloja:D Täytettiin tortillat pavuilla, juustolla ja sipuli/chilisekotuksella. Olis sitä pitäny arvata että ruoka oli ihan järkyttävän tulista ja porukalla valu kyyneleet silmissä jonka jälkeen kaikki ramppas vessassa koko loppuillan :D Mahtavaa. Ruokailun jälkeen käytiin tsekkaamassa meidän tuleva showpaikka, joka oli maailman kolmanneks isoin aukio, Zocalo. Ihan mieletöntä päästä esiintyyn niin isossa paikassa! Zocalon jälkeen tavattiin meidän uudet isäntäperheet ja tiesin jo ennakkoon oman perheeni, koska mun kaverin äiti päätti ottaa meidät asumaan sen luokse. Mun
uusia kämppiksiä oli siispä Margaux Sveitsistä, Wen Kiinasta, Caroline Jenkeistä, Alexia Meksikosta ja Lisa Saksasta. Perheen muut jäsenet oli äiti, isosisko, isoveli ja palvelija. Tiesin jo ennakkoon että viikosta tulee ihan mahtava koska kaikki me ketkä oltiin samassa perheessä, oltii superläheisiä keskenämme. Alexian perhe asu isossa kolmekerroksisessa omakotitalossa rikkaalla alueella kera koiran ja papukaijan:D Kuten jo aikasemmin kerroin, niin sain viime kierroksella admissions-työharjottelupaikan. Meidän admissions-johtaja jumittu Filippiineille pariks viikkoo vanhan passin takia, joten tällä viikolla vanha A-team autto uutta tiimiä tehtävissä. Minä, Wen ja Wouter ajeltiin taksilla pari tuntia lukiolle ja tarkotuksena oli vetää oppitunteja opiskelijoille. Vietettiin koko päivä kyseisellä koululla pelejä pelaillen, aktiviteettejä vetäen sekä meidän showta mainostaen. Koulun oppilaat oli tosi mukavia ja ihan älyttömän sosiaalisia myöskin, moni tuli juttelemaan oppituntien jälkeen ja kehu kovasti meidän oppitunteja. Oltiin ajoissa valmiita, joten mentiin viimeseks pariks tuntia hengailemaan Starbucksiin ja syömään suklaakakkuja:D Illalla päätettiin mennä tutustumaan paikalliseen yöelämään. Alexian veli ajo meidät baariin, jossa saatiin maistella paikallisia herkkuja; chilipäällysteisiä omenoita, tequilaa ja HEINÄSIRKKOJA. Oi kyllä, minä söin heinäsirkkoja:D Päätin aikasemmin että jos ikinä tuun matkustamaan Meksikoon lupaan maistaa kaikkee mitä tarjotaan. Heinäsirkat oli itseasiassa paljon parempia kun
odotin huomioonottaen että niillä oli vielä kaikki jalat ja silmät ja kaikki jäljellä, maku muistutti lähinnä puuta:D Baari-kierroksen jälkeen mentiin yökerhoon porukalla. Yökerhossa oli paikallinen bändi joka soitti covereita. Tutustuttiin moniin
uusiin ihmisiin ja saatiin tuhannesti kavereita jotka tarjos ahkeraan juotavia. Ilta oli ihan mielettömän kiva vaikka seuraavan aamun olo oli kaikkee muuta ku mukava:D

Torstaina jäätiin koko porukalla kotiin koska oltiin tuhottoman väsyksissä ja kipeitä. Nukuttiin pitkään ja illemmalla kun olo oli vähän parempi mentiin ostarille shoppailemaan ja sen jälkeen mentiin tutustumaan vip-leffateatteriin kattomaan Taken 2. Vip-leffateatteri on normaalin kokonen leffateatteri, mutta tuolit on yhen hengen valtavia unelmalöhösohvia kahden tuolin ryppäissä ja sohvan vieressä pöydällä on nappi jota painamalla tarjoilija tulee sun luokse ja saat tilata ihan mitä ikinä tykkäät ihan sairaan halvalla! Syötiin illallista ja niin paljon poppareita leffaa kattoessa, että meidän mahat oli ihan räjähdyspisteessä. Vaikka
leffa ei ollu mikään paras mahdollinen niin pelkästään kokemus vip-leffateatteris vierailusta oli mielettömän mukava!

Perjantai ja lauantai löhöttiin myöskin kotona isäntäperhepäivää viettäen ja nuhasta kärsien. Kyseinen viikko oli tosi rentouttava, kateltiin paljon elokuvia porukalla, juotiin kaakaoo ja löhöiltiin sängyssä Never have I ever- peliä pelaillen:)

Lauantaina illemmasta ajeltiin kolmisen tuntia ihan mettän keskelle ja käytiin tutustumassa maanalaseen luolaan. Luola oli ihan älyttömän hieno, joskin kuvat sen sisältä on tosi pimeitä ja huonolaatusia :< Luola oli luonnonmuokkaama ja muistutti mua lähinnä maanalasesta joesta jossa käytiin vierailulla Filippiineillä.

Sunnuntaina meillä oli tiedossa tosi iso show, joten ryhdistäydyttiin porukalla, hypättiin taksiin ja ajeltiin kohti Zocaloo. Niinkun jo aikasemmin mainittin, niin Zocalo on maailman kolmanneks suurin aukio, joten meidän harjotusten aikana meillä oli jo tosi paljon yleisöö vaikka kyseessä oli vasta harjotus. Tällä kierroksella sain uuden työharjottelupaikan neljän muun castilaisen kanssa. Oon tällähetkellä vastuussa puvustusryhmästä. Puvustusryhmän tehtävänä on asettaa kaikki asut esille ennen showta, tsekata että kaikki on tallella, ommella ja korjailla rikkinäisiä vaatteita ja silitellä niitä. Puvustusryhmä on ihan superkiva ja rentouttava, koska kun meitä on 5 niin meille jää tosi paljon vapaa-aikaa esim kattella Sex and the cityä ( kolmas kausi menossa...:D) Illan show suju tosi hyvin ja koko aukio oli täynnä yleisöö, myöskin Alexian perhe ilmesty kattomaan meidän näytöstä. Koko päivän oli ihan kauhee kaatosade, mutta just minuutti ennen showta sade loppu ku seinään ja saatiin loistava näytös :)

TOLUCA VIIKKO 1

Maanantaina oli aika sanoo hyvästit Alexian perheelle ja melkeen myöhästyttiin busseista aamulla pienen ''meksikolaiset on aina myöhässä''-hässäkän takia. Bussit lähti aikasin aamulla vaikka matkaa oli vaan muutama tunti. Perille päästyämme päästiin kattomaan maailman kolmanneks suurimpia Pyramideja. Saatiin viettää parisen tuntia pyramideihin kiipeillen,maastoo ihaillen, shoppaillen ja ravintolassa supertulista ruokaa syöden. Pyramidejen jälkeen ajeltiin jälleen pari tuntia, kunnes oli aika tavata uudet isäntäperheet. Tällä viikolla sain jälleen asustaa mun kaverin perheessä mun tosi hyvien ja
läheisten kavereiden kanssa, ihanata! Mun kämppiksinä oli tällä kertaa Mariana Meksikosta, Margaurite Belgiasta ja Jessica Meksikosta. Perheeseen kuulu Marianan supersymppis äiti, kitaristi veli, hippisisko, palvelija, papukaija, kolme kissaa ja KAKSIKYMMENTÄSEITSEMÄN KOIRAA. Kuulostaa ihan hullulta ja ajattelin että sekoon päästäni mutta itseasiassa talo jossa asuttiin oli niin iso ettet ehtiny edes huomata koko koiralaumaa :D Talo oli rikkaalla alueella, ja meidän talo muistutti ihan hotellia, ihan mieletön lukaali ja paras sänky ikinä! Saavuttuamme syötiin porukalla koko perheen voimin jonka jälkeen mentiin katteleen kauniita unia:)

Tiistaina aamulla havaittiin että Meksikolainen ruoka on tehny tehtävänsä ja päätettiin jäädä kotiin. Iltapäivästä mentiin porukalla ostarille ja elokuviin. Rakastan ihan älyttömästi Meksikolaisia kauppoja koska kaikki on tosi halpaa ja uniikkia! Löysin tosi paljon kaikkee kivaa; koruja, repun, pipon ja pari paitaa. Shoppailun jälkeen käytiin tsekkaamassa uus Paranormal Activity 4 Marianan kaverin kanssa. Leffa oli ihan superhyvä ja ihan älyttömän pelottava:D Tai ainaki mää olin kuset kousussa kokoajan ja pidin takkia silmieni edessä...........:D Jotenkin vasta näin loppuvaiheessa on alkanu tajuamaan miten mielettömiä kavereita oon saanu Up with Peoplesta enkä haluais lähtee kotiin ollenkaan! Muutamasta
castilaisesta on tullu mulle läheisempiä kavereita kun kotona olevista kavereista koko aikana, koska täällä ollessa jaetaan päivittäin niin monia eri asioita ja kokemuksia, ollaan 24/7 yhessä jolloin jokainen tietää sun pienimmätkin hyvät ja huonot hetket:)

Meksikoon tullessa henkilökunta julkas uudet työharjottelupaikat, ja niimpä mun oli aika sanoo hyvästit admissionssille ja alottaa uus työharjottelu puvustusryhmässä! Työn kuvaan kuuluu ennen jokaista showta purkaa kaikki showasut meidän tekniikka rekasta, tsekata että ykskään osa ei oo hukassa ja asettaa kaikki esille niin että tanssijat löytää asut tarvittaessa kahdessa sekunnissa:D Lisäks meidän tehtävä on ommella ja fiksata kaikki rikkinäiset asut ( joita on muuten miljoona ja yks koska osa meidän asuista on vuodelta 1965.....) Puvustusryhmässä mun kanssa on 4 muuta; Bonnie, Collin ja Grant Usasta ja Philippine
Belgiasta. Puvustusryhmäs olo on tosi rentoo koska tähän mennessä ollaan saatu kaikki tosi aikasi tehtyä joten ollaan vaan nautittu vapaa-ajasta Starbucksissa ja puvustusboksien päällä löhöten ja sinkkuelämää kattellen! Keskiviikkona asujen asettelun jälkeen meillä oli nelituntiset reenit tuttuun tapaan jonka jälkeen esitettiin meidän show valtavassa auditoriossa. Showpäivä oli suhteellisen katastrofaalinen, meillä oli ennen shown alkua noin 20 ihmistä jo valmiiks kipeenä, ja kymmenen minuuttia esiinnyttyämme porukkaa alko putoilla hyvään tahtiin. Muutama tärkee tanssija, soololaulaja ja meidän juontaja rupes oksentaan ja oli ihan kuolleita, mukavaa! Selvittiin kuitenkin kunnialla loppuun asti oksentamassa ja lavalla tanssien rampatessa vuorotellen. Shown jälkeen meidän piti paeta takaovesta kun suurempienkin julkkisten koska Up with people/ Viva la gente on
tosi suosittu Meksikossa ja yleisö on täynnä mitä hulluimpia faneja :D Kotiin ajellessamme meidän bussi päätti hajota keskelle motaria hullun liikenteen keskelle. Kuski vannotteli että kaikki on hyvin , mutta tosiasiassa koko bussi savus ja voit haistaa liekit sisälle! Jumituttiin muutamaks tuntia ja lopulta sänkyyn päästessämme kello oli kolme yöllä. Kuinka mukavaa
kun seuraavan aamun herätys oli kuudelta:-----)

Torstai aamuna kuoleman järkyttävästä herätyksestä selvittyämme mulla oli edessä mukava pikku reenituokio. Aamusta vedettiin kolmen tunnin kuntopiiri jonka jälkeen pidettiin World Dance Class koulun oppilaille. Opetettiin oppilaille erilaisia tansseja Japanista, Afrikasta ja Meksikosta. Oppilaat oli tosi innoissaan ja osallistu täysillä. Loppuun vedettiin meidän oma spesiaali Ganganstyle:D Reenin jälkeen olin niin puhki että olisin voinu kuolla. Keli oli tosi lämmin myöskin joten oltiin porukalla ihan hiestä märkiä! Edessä oli kuitenkin pari workshoppia siitä mitä ollaan tähän mennessä opittu toisiltamme ja mitä piirteitä kukin toisessa arvostaa. Saatiin myös kuulla että ensviikon perjantaina meille järjestetään Expression session, jollonka jokainen saa ilmasta tunteitaan ihan miten lystää. Alettiin heti suunnittelemaan parin kaverin kanssa meidän esitystä ja päädyttiin siihen, että aiotaan tehä miksaus parista eri hauskasta biisistä, tehdä tanssit ja laulaa mukana, tästä lisää
myöhemmin ;) Kotiin tultuamme vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin porukalla karaokebaariin laulamaan ja muutamalle. On aina yhtä hauskaa mennä ulos iltasin Meksikossa koska kaikki Meksikaano miehet on ihan sekasin ja innoissaan nähdessään blondeja ja kuulet ''lähetkö treffeille'' kysymyksen vähintään kakskytä kertaa:D Ilta oli tosi mukava vaikka oltiinkin kaikki järkyttävän uuvuksissa!

Perjantaina oli toinen showpäivä joka suju samaan malliin kun keskiviikkonen, tosin porukka oli jo parantunu eikä tarvinnu paikkailla niinkään monta laulajaa ja tanssijaa. Showillan jälkeen oltiin kaikki juhlatuulella, joten päätettiin mennä juhlistaan meidän hyvää iiltaa Marianan parhaan kaverin kotiin sen synttäripileisiin. Tää oli mun eka kerta kun käyn meksikolaisissa kotipileissä ja täytyy sanoo että myöskin villein koska jos joku ikinä pitäis sen tason kotipileet Suomessa niin porukka olis ollu moneen kertaan jo poliisilaitoksella ja sairaalassa:D Pileiden musiikki kuulu monen korttelin päähän ja viina virtas ihan mukavaan tahtiin. Koska meidän show loppu sen verran myöhään, meidän saapues pileisiin kaikki oli ihan tuubassa ja konttauskunnossa, mahtavaa! Ilta suju never have i ever- peliä pelaillessa ja tequilaa juodessa, ihan mieletön ilta!

Lauantaina meillä oli aikanen herätys ja lähettiin ajeleen perheen kanssa Mexico Cityyn. Päivä suju pääosin shoppaillen, valokuvaillen ja hyvästä ruuasta nauttien. Löysin vihdoista viimein kauan ettimäni aladdin housut ja otettiin tyttöjen kanssa hennatatskat muistoks :) Kotiin tullessa illalla pakkailtiin ja mentiin ajoissa nukkumaan koska sunnuntaina oli jälleen edessä mukavan lyhyt, 36 tunnin bussimatka! :D

Kirjottelen lisää Meksikosta piakkoin! Meillä on viimeset päivät käsillä, ja tiistai aamuna on aika sanoo hyvästit mielettömille ystäville ja startata lentokone kohti New Yorkkia, jeee!! Käyn päivittäin noin kolmekymmentätuhatta tunnetilaa läpi, koska oon super onnellinen että pääsen kotiin näkemään perheen ja omat kaverit, mutta myöskin tosi surullinen siitä että pitää sanoo hyvästit ihan mielettömille ystäville joita ei välttämättä enään ikinä eläessään tuu näkemään:( Oon myöskin hyvin innoissani New Yorkkiin menosta koska siellä on täys joulutunnelma, paljon lunta ja mikä parasta, ihania kauppoja;D

xoxo,Elsa

 

                                 THE PHILIPPINES

Maanantaina oli jälleen aika sanoo hyvästit Taiwanille ja lähtee lentsikalla kohti uutta määränpäätä, Filippiinejä. Saavuttiin lentokentälle aamuneljältä ja kaks tuntia myöhemmin laskeuduttiin Manilaan, jossa meidän piti tyhjätä 15kg meidän matkalaukkujen sisällöstä ja jättää kentälle ennenkun oltiin vapaita lähtemään.

Heti lentokentältä matkaa jatkettuamme tunsin ihan järkyttävän kuumuuden ja valtavan kosteusprosentin iskeneen, ihanaa! Perille päästyämme meidät jaettiin taas jälleen kerran uusiin isäntäperheisiin.Tälläkertaa sain kämppikseks meidän castin juontajan, 18v Veran hollannista ja 29v Manuelan Sveitsistä. Matkassa oli kuitenkin pienoinen mutka, koska kaikkien muiden häivyttyä meiän perhettä ei näkyny mailla halmeilla! Ootettii kaks tuntia kunnes päätettiin vihdoin luovuttaa. Koulun edessä oli hulluja  ''koppimopoja'' ( vähän niinkun kolmipyöränen mopoauto vuodelta miekka ja kypärä), joten liftattiin rohkeesti kyyti ja pääteltii ajella keskenämme uuteen perheeseen selvittään tilanne. Ajeltiin koppimopolla keskelle viidakkoo valtavaan linnaan. Perille saavuttuamme saatiin soittaa ovikelloo puolisen tuntia ennenkö kukaan
tuli avaamaan ovee. Tosi tervetullu olo heti outoon maahan tultua, kuinka mukavaa! Sisälle päästyämme illan mittaan saatiin selville että talossa hengaili 7 ihmistä joista ykskään ei itseasiassa asunu kyseisessä talossa eikä kellään ollu hajua että meidän piti asua siellä seuraava viikko? :D Perhe oli ihan superkummallinen eikä kukaan puhunu meille sanaakaan englantia, näytti meille huoneen ja käski meidän viettää illan siellä:D mukavaa.

Tiistai-aamuna päästiin viettämään kulttuuriin tutustumispäivää yhdessä koko porukan voimin. Huruuteltiin kaks tuntia bussilla keskelle mettää täydelliseen paratiisiin. Tarkotuksena oli viettää päivä biitsillä ja vierailla maanalasessa joessa. Puerto Princesan underground river on just äänestetty osaks maailman seitsemää ihmettä, kuinka helmee!! Ruokailun jälkeen lähdettiin pienellä porukalla veneillen kohti maanalasta jokee. Mereltä oli ihan mielettömät maisemat; jokapuolella meitä ympäröi tosi korkeet pilven peitossa olevat vuoret ja päättymättömät kultahiekkaset rannat. Saarelle saavuttuamme käveltiin ympäriinsä tiheessä
apinoiden valtaamassa viidakossa, kunnes yhtäkkiä päästiin aukeelle alueelle jonka maisemat muistutti lähennä tietsikan unelma taustakuvia, mielettömän kaunista! Saatiin viettää hetki rannalla valokuvaillen ja nauttien ennen retken alkua. Hetki jälkeenpäin veneet tuli hakemaan meidät ja meidän tunnin mittanen melonta pääsi alkamaan. Luola missä melottiin oli ihan mielettömän nätti täynnä mitä uskomattomampia luonnon muokkaamia taideteoksia. Välillä luolassa oli todella pimeetä ja ahdasta ja heti seuraavassa sekunnissa oltiin valtavassa kirkkoo muistuttavassa valosassa ''huoneessa'', jonka katto yletti yli 200m korkeuteen! Kokemusten jälkeen saatiin viettää loppupäivä biitsillä löhöten ja auringosta nauttien. Tää päivä tuntu todelliselta ulkomaan löhöily/hemmottelulomalta ja olin superonnellinen saadessani kokee kaiken! Onnistuin kuitenkin jälleen kerran polttamaan itteni lahjakkaasti arskarasvasta huolimatta.
 Päivän jälkeen ei oltu kovin innoissamme kotiin tulosta edellisillan kummallisuuksien takia. Ja sama tarina jatku koko viikon tän perheen kanssa, kukaan ei ikinä ilmestyny hakemaan meitä, ei kyytiny meitä, ei puhunu meille lähestulkoon sanaakaan, ei ikinä syöny meidän kanssa yms. Joten tästä viikosta kirjottaessani aion ainoostaan keskittyä kirjottamaan mitä tehtiin päivisin ilman perhettä, koska joka ilta kotiin tullessamme mentiin suoraan huoneeseemme koska kukaan ei ollu ikinä kotona. Olin superilonen että mulla oli kaks mahtavaa kämppistä koska ilman niitä olisin ollu totaalisen hukassa ja poruilla ! Kaikenkaikkiaan oli mukava kokee huonokin isäntäperhe, koska ne on aina iso osa seikkailua ja auttaa arvostamaan muita isäntäperheitä tuplasti enemmän!:D

Keskiviikkona meillä oli hyväntekeväisyyspäivä, ja saatiin mahdollisuus päästä vierailemaan viidakon keskellä sijaitsevassa superpienessä koulussa. Ahdettiin 35 UWP-oppilasta ikivanhoihin Filippiino-jeeppeihin ja lähdettiin kahden tunnin extreme-ajelulle läpi vuorien ja viidakon päätyen rannikkoseudulle. En oo ikinä pelänny yhtä paljoo kenenkään kyydissä !! Tie oli tosi kapee, möykkynen, mutanen ja molemmin puolin tietä oli monen sadan metrin pudotukset viidakkoon.... Koululle saavuttuamme lapset oli meitä vastassa kylttien ja hymyilevien nassujen kanssa. Koulun oppilaat tulee tosi köyhistä asuinolosuhteista eikä yksikään kyseisen kylän asukas oo koskaan ollu oman kylänsä ulkopuolella. Tästä syystä oppilaat ja opettajat oli todella innoissaan saadessaan meidät vierailulle niinkin pitkän matkan takaa vaan viettääksemme aikaa oppilaiden kanssa! Aamusta lapset oli valmistanu meille tervetuliais seremonian jossa osa lapsista laulo ja toinen puolisko tanssi. Seremonian jälkeen meidät jaettiin kolmeen eri ryhmään- ekan ryhmän tarkotuksena oli rakentaa lapsille uus kirjasto, tokan ryhmän tarkotuksena oli maalata koulun rapistuneille seinille jotain uutta ja kivaa, ja kolmannen ryhmän tarkotuksena oli pelata ja viihdyttää lapsia. Mä olin maalausryhmässä, joten pyydettiin muutamilta lapsilta apua ja uudistettiin yhteisvoimin koulun seinät ilosen värisillä kädenjäljillä ja värikkäillä kukilla :) Lapset oli ihan älyttömän innoissaan päästäkseen osallisiks ja maalatakseen meidän kanssa! N. 90 minuuttia maalailtuamme saatiin antaa lapsille Rotary Clubin lahjottamia lahjoja. Rotary Club lahjotti lapsille värikkäitä vihkoja, kenkiä, kyniä, terottimia ja kirjastollisen täyteen kirjoja! Moni lapsi alko itkemään lahjat saatuaan, koska ne oli ensimmäiset lahjat mitä ne on koko elämässään keneltäkään saaneet. Lahjat annettuamme kuultiin pellolta musiikkia joten otettiin lapset syliin ja mentiin tanssimaan porukalla:D Tanssin yhden pikkutytön kanssa pitkän aikaa jonka sai mut unohtamaan täysin kokemani kylän köyhyyden ja vaan nauramaan sekä nauttimaan hetkestä. Tanssimisen jälkeen lähdettiin ajelemaan jeepeillä kohti koulun ''takapihaa'' joka olikin yllätyksellisesti maailman kaunein ranta mitä oon ikinä nähny! Ranta tuli meille täytenä yllätyksenä, joten ei oltu tietenkään varauduttu uikkareihin. Ruuan jälkeen kaappasin pari lasta kainalooni ja juoksin vaatteet päällä mereen uimaan ja leikkimään lasten kanssa :) Kohta jokainen castilainen oli meressä lapset olkapäillä istuen ja käsissä roikkuen. Uitiin ja leikittiin lasten kanssa parisen tuntia ja saatoin vaan toivoo että olisin voínu elää kyseistä hetkee lopun elämääni! Uimisen jälkeen oli aika antaa lapsille lisää lahjoja. Moni kyseisen kylän lapsista ei oo ikinä nähny hammasharjoja saatika oo minkään sortin aavistusta mitä tarkottaa hampaiden pesu. Niimpä päätettiin opettaa lapsia pesemään hampaat, jonka jälkeen lahjotettiin jokaiselle lapselle henkilökohtasesti hammasharjat ja hammastahnat. Lasten opettajat ja perheet oli todella kiitollisia meille jälkikäteen :) Hammaspesujen jälkeen oli aika sanoo hyvästit, joka oli ihan älyttömän vaikeeta nähtyämme kuinka suuri vaikutus me tehtiin kyseisiin lapsiin ja opettajiin. Vaihdettiin muutamat kyyneleet, tuhannet halit ja pusut ja jatkettiin matkaa.
Päivän jälkeen käytiin ottamassa nopeet suihkut kotona, vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin tutustumaan Filippiinien yöelämään. Kierreltiin erilaisia kauppoja, hengailtiin mahtavassa Reggae-baarissa, syötiin paikallista ruokaa ja suunnattiin kohti Tiki-baaria. Tiki-baarissa oli lähes puolet meidän castilaisista, koska keskiviikko oli päivä jollon meidän laulunopettaja John:lla oli synttärit! Yks asia mitä oon tähän mennessä oppinu on se, että joka kerta jos yli 10 ihmistä meidän porukasta on samassa paikassa viettämässä iltaa, vallataan usein koko paikka ja pidetään järkyttävää meteliä, ja niimpä kävi myös tällä kertaa! :D Baarissa oli esiintymässä paikallinen livebändi joka laulo kaikkia tuttuja amerikkalaisia biisejä, joten kuten arvata saattaa niin meni ehkä 5 minuuttia ja koko meidän porukka oli lavalla tanssimassa bändin kanssa ja laulamassa lauluja porukalla läpi koko illan:D Illan mittaan nähtiin myös strippikisa sekä monenmonta juomakisaa lavalla. Ilta oli ihan mieletön ja baari oli täynnä mitä vaarallsimpia drinkkejä!

Torstaina oli reenipäivä, joten meidät jaettiin muutamaan eri ryhmään tekemään erilaisia workshoppeja. Osa porukasta reenas tansseja Meksikoo varten, osa oli lauluharjotuksissa ja mun ryhmä oli koulutuksellisessa workshopissa. Meidän tehtävänä oli maalata erilaisia tauluja myytäväks tulevissa näytöksissä. Maalailin kolme erilaista taulua tuhannen ruskeen silmäparin tuijottaessa koulurakennuksen ikkunoista :) Iltapäivästä meillä oli kierrätys-workshop sekä aikaa puhua siitä miten ollaan tähän mennessä suoriuduttu kaikista haasteista. Tykkäsin ihan älyttömästi kyseisestä workshopista koska matkustaessa 100 hengen porukalla puoli vuotta voi aiheuttaa jos jonkinsortin tuntemuksia, joita on mukava päästä jakamaan aina sillon tällön. Puhuminen on lähentäny meitä myöskin porukalla ihan älyttömän paljon :)

Perjantaina meillä oli showpäivä Puerto Princesalla ja meidän show oli synttärilahja kaupunginjohtajalle ja kaikille meidän sponsoreille. Harjoteltiin aamusta iltaan ja meidän shown oli tarkotus alkaa seittemältä, mutta päädyttiin alottamaan vasta kaheksalta koska Filippiinot ei oo ikinä ajoissa yhtään missään eikä ota aikoja vakavasti :D Esiinnyttiin n 4500 hengelle jotka oli kaikki tooooosi innoissansa ja yleisö oli täynnä hulluimpia valokuvaajia ikinä !!

Lauantaina meillä oli toinen hyväntekeväisyyspäivä, ja tälläkertaa mun ja n. 20 muun castilaisen tie vei hulluun viidakkoon:D Ahtauduttiin jälleen kerran jeeppeihin, ajeltiin kaks tuntia keskelle ei yhtään mitään, jonka jälkeen vaihdettiin mönkkäreihin ja ajeltiin tunti lisää järkyttävässä mutalammikossa kunnes saavuttiin sademetsään. Sademetsään päädyttyämme käveltiin puoli tuntia lisää kunnon kaatosateessa ja mutalammikoissa könyten:D Vihdoin kuultiin musiikkia keskeltä viidakkoo ja tiedettiin että oltiin saavuttu  hyväntekeväisyyskohteeseemme. Kylä oli täynnä alkuasukkaiden näköstä porukkaa jotka söi bambunkuorista jonkinsortin mettänruokaa :D Syötiin porukalla jonka jälkeen käveltiin pari kilsaa lisää jänniä siltoja ylitellen ja mudassa uiden. Saavuttiin joen rantaan, joka oli samainen maanalanen joki jossa vierailtiin tiistaina. Nyt oli vaan kyseessä joen toinen ääripää joka oli ihan älyttömän sotkunen ja täynnä risuja ja kaatuneita puita. Joka vuosi tietyt ihmiset siivoo jokee, jotta virallinen maanalanen joki pysyis siistinä. Hypättiin jokeen vaatteet päällä ja ruvettiin heittelemään kuolleita puunrunkoja pientareille. Tää hyväntekeväisyyspäivä oli ihan mieletön, ja vaikka haistiin ihan järkyttävän pahalta joessa uituamme ja hengattiin valtavien hämähäkkien ja ällötyksien keskellä, nautittiin ihan älyttömän paljon! Kotiin tultuamme mentiin jälleen Tiki-baariin koska kahdella muulla meidän castilaisella oli synttärit! Ilta oli ihan superhauska jälleen kerran vaikka oltiinkin vähän pienemmällä porukalla tällä kertaa. Voin kertoo että on semi pelottavaa ajella baarista hiprakassa kotio koppimopolla koska kyyti ei oo mitään ihan tasasinta ja liikenne on ihan hullu:D

Sunnuntaina meillä oli edessä viikon ainoo isäntäperhepäivä josta oltiin aika peloissamme, koska perhe oli tosissaan kummallinen eikä oltu vietetty lähes päivääkään niiden kanssa. Heräiltiin joskus kahentoista aikoihin, mentiin alakertaan aamupalalle ja kyseltiin perheeltä päivän suunnitelmista. Perhe vaan totes että niiden perhetutut tulee päiväks syömään ja pelaileen perheen taloon, ja että me voitais pysyä yläkerrassa omassa huoneessamme kunnes ystäväperhe on lähteny pois?!! me kun oltiin täynnä energiaa ja valmiina kokemaan Filippiinit paikallisten näkökulmasta. Joten siispä me hengattiin omassa huoneessamme 6 tuntia liskojen ja valtavien hämähäkkien seurassa kunnes oltiin niin nälkäsiä että päätettiin mennä alakertaan kaikesta huolimatta:D Ystäväperhe oli lähteny jo, ja perhe ilmotti menevänsä kirkkoon ja illalliselle ravintolaan. Pyydettiin päästä mukaan, ja pitkän ' mikset ole katolilainen' keskustelun jälkeen päästiin perheen mukaan kirkkoon ja ravintolaan. Ilta oli melko kiusallinen mutta selvittiin kunnialla loppuun asti ! :D
Olin vaan tosi onnellinen tietäessäni että se oli viimenen päivä kun meidän tarvii ikinä nähdä kyseistä perhettä! Hauskin osuus oli että meidän lähtiessä isäntäperheen äiti halas meitä ja sano mulle, että ' mulla tulee olemaan kova ikävä sua, sun vierailun jälkeen me ollaan tosissamme mietitty, että toivottavasti päästään vierailemaan enskesänä Suomessa' ?! Mahtavaa, seuraavaa perhettä odotellessa!

xoxo, Elsa

TAIWAAAAAAAAAAN!

                                                                      Ni Hao!

Kolme viikkoo Taiwanissa asustelua takana ja nyt hengataan ensimmäistä viikkoo Puerto Princessalla, Filippiineillä. Ennen Taiwaniin menoo mulla oli muutamat ennakko-odotukset siitä mitä seuraavat kolme viikkoo tuo tullessaan. Ihan vaan mun omiin strerotypioihin perustuen kuvittelin että Taiwan on tosi pieni maa, kaikki ihmiset näyttää samalta, ihmiset syö mereneläviä ja muita kummallisia ruokia, kaikki nukkuu bambumatoilla köyhissä olosuhteissa eikä kukaan puhu sanaakaan englantia, mukavia odotuksia vai mitä? Osa arvauksista osu oikeeseen, mutta kuten kuvitella saattaa niin ei se elämä ihan niin
mustavalkosta ookkaan;)
Viimesen kolmen viikon aikana on tapahtunu niin paljon, että ajattelin tehdä vähä erilaisen postauksen mieleenpainuvimpiin muistoihin ja kuviin painottuen. Ekat 2 viikkoo asuttiin lähiössä vähän köyhemmällä alueella Erlinissä, Changuassa ja viimenen viikko majailtiin Taipein ydinkeskustassa cityelämästä nauttien.

PERHEET
Kuten jo mainitsin niin asusteltiin kahdessa täysin päinvastasessa perheessä Taiwanissa. Ensimmäinen perhe asu Erlinissä, Changuan kylässä valtavassa viiskerroksisessa omakotitalossa. Perhe oli asunu monta vuotta kirkossa, koska niillä ei ollu varaa omaan kotiin. En olis ikinä uskonu moista ennenku perhe kerto meille, koska tällähetkellä niiden talo oli ihan uskomattomassa kuosissa! Perheeseen kuulu äiti, isä ja kolme poikaa iältään 11,15 ja 17. Kämppikseks sain tällä kertaa Fernandan Meksikosta.  Perheen keskimmäinen poika oli ainut joka puhu aika sujuvaa englantia, mutta muut ei puhunu juurikaan mitään Taiwaniin saapuessa, joten haasteet alko heti etuovella:D Vaikkakaan ei voitu puhua samaa kieltä, tultiin tosi hyvin toimeen keskenämme käsimerkkejä ja piirrustuksia rustaillen. Perhe otti meidät tosi hyvin vastaan, yritti kaikkensa tehdäkseen meidän olon mahdollisimman mukavaks ja vei meidät miljoonaan eri paikkaan kulttuuria ja niiden omia tapoja opettaen. Kun ei kerran voitu puhua samaa kieltä, niin tehtiin kompromissi äidin kanssa, ja me opeteltiin puhumaan mandariinikiinaa ja äiti käytti ahkeraan tahtiin googlekääntäjää voidakseen puhua meille, ihana! :D

Toinen perhe asusti Taiwanin pääkaupungissa, Taipeissa. Perheeseen kuulu äiti, isä ja vaihtelun vuoks kaks tyttöö ( 18v ja 15v ) ja yks poika ( 21v ). Ennen perheeseen menoo mun isoin toive edellisen perheen jäljiltä oli saada joku kiinaa puhuva mun kämppikseks ja kuinkas kävikään niin mun toiveet tuli toteen ja sain kämppikseks kiinalaisen Wenfein. Wen oli mun suurin pelastus ikinä koska tän perheen keskimmäinen lapsi oli taaskin ainut, joka osas puhua sujuvaa englantia ja muut ei puhunu juurikaan mitään:D Tästä syystä viettetiin koko viikko meidän isäntäperheen siskon kanssa eikä nähty muuta perhettä lähes ollenkaan, koska ne ei ollu niin kovin innostuneita tutustumaan meihin:D  Perhe asu ihan Taipein ydinkeskustassa tosi pienessä kerrostaloasunnossa. Mun mielestä on ihan mahtavaa, että perhe päätti isännöidä meitä siitä huolimatta, että ne joutuu ite nukkumaan lattialla ja antaa omat sänkynsä meidän käyttöön :) Jouduttiin ajeleen joka päivä metrolla liikenteen vuoks, ja voin kertoo että Taiwanilaiset metroasemat on jotain ihan järkyttävää. Ihmisiä on pilvin pimein ja jokainen opaste on kirjotettu kiinalaisilla aakkosilla joten mulla ei olis yksin ollu hajuakaan mistä löydän mitäkin. Kaikissa julkisissa kulkuneuvoissa on tosi monia eri sääntöjä, kuinka et saa meikata, puhua normaalilla äänellä, syödä tai juoda mitään saatika istua vapailla paikoilla, kuka ihme nää säännöt on kehittäny, kysympähän vaan?:D

(ps. käytiin just parturissa ennen tätä kuvaa ja ihan vaan vinkiks et jos ikinä päädyt Taiwaniin lomailemaan, niin kokeile parturia vaikket sitä välttämättä tarviskaan, ihan vaan sen hieronnan vuoks mitä siellä saat:D)

IHMISET JA KIELI

''Kaikki ihmiset näyttää samalta, ihmiset syö mereneläviä ja muita kummallisia ruokia, kaikki nukkuu bambumatoilla köyhissä olosuhteissa eikä kukaan puhu sanaakaan englantia''.

Tällä kertaa mun arvaukseni osu aika pitkältä oikeeseen. Taiwanilaiset ihmiset on ihan super mukavia ja vastaanottavaisia, mutta myöskin ihan järkyttävän ujoja. Joka kerta kun moikkaat jotakuta kaupungilla, ihmiset kääntää sulle selkänsä ja rupee hihittämää ja punastuu:D Näin ihmeellisiä me blondit ollaan! Niinkun ennalta arvasin, niin vaikka pari viikkoo täällä ehdin asustella, niin silti joka ikinen ihminen näytti aivan samalta enkä koskaan muistanu kenen kanssa oon puhunu ja kenen kanssa en :D Tytöt oli super lyhyitä, hoikkia, kaikilla oli musta pitkä tukka ja ottahiukset, kaikki kiinnitti tosi paljon huomioo pukeutumiseensa eikä käyttäny meikkiä juuri ollenkaan. Toinen asia jonka huomasin heti oli se, että ihmiset on super antavaisia. Joka kerta jossain uudessa paikassa vierailtuamme, saatiin monta erilaista mitä ihmeellisempää lahjaa matkaamme ja matkalaukun paino lisäänty ainakin viidellä kilolla, ah kuinka mukavaa:D Normaalisti olisin luultavasti tosi innoissani, mutta nyt kun meillä on tietyt kilomäärät minkä kanssa matkustaa, niin pitää olla vaan raaka ja heittää tavaraa roskiin. Taiwanista Filippiineille lähtiessäni heitin 4 kassillista vaatteita ja lahjoja ja turhaa krääsää menemään, että sain mun matkalaukun taas sallittuihin kilomääriin. Ja huomioonottaen se että oltiin täällä ainoostaan kaks viikkoo, voitte kuvitella miten paljon lahjoja jokainen anto! Ihmiset täällä ei puhunu kovin hyvää englantia. Nuoret saa valita, josko ne haluaa ottaa koulussa englannin kielen kursseja ja useimmiten ne on ainoita jotka osaa edes peruskeskustelun verran englantia. Muuten ihmiset täällä puhuu vaan randomisti mandariinikiinaa sulle ja kuvittelee että ymmärrät :D Taiwanissa olo aikana opettelin puhumaan perus mandariinikiinaa selvitäkseni esimerkiks kauppareissuista ja perus kysymyksistä päivää koskien. Jokainen sana tääl kuulostaa vaan mun mielestä ihan samalta, joten on ihan super vaikee koittaa opetella mitään, kattokaahan vaikka: ' wo ai ni pi leka ku '  !


LIIKENNE

Liikenne Taiwanissa on jotain ihan uskomatonta! Ihmiset ajelee ristiin rastiin ihan miten sattuu ilman mitään järkeviä liikennesääntöjä, ja ajokortit on luultavasti kotosin muropaketeista. Monesti voit nähdä 50 skootteria samassa risteyksessä ajamassa yhtä aikaa, ja jokaisen skootterin kyydissä istuu äiti,isä,2 lasta ja koira. Oi kyllä, luit oikein, yhdessä ainoossa skootterissa ja vielä hullumpaa on se ettei kukaan käytä kypäriä!!!!!!!! Päästiin kokemaan tää skootterilla ajelu meidän vikalla viikolla grillipileiden jälkeen kun meidän isäntäperheen sisko tarjos kyytiä kotiin. Parit kerrat arvottiin että uskalletaanko vaiko ei, mutta vihdoin yhen rohkasukaljan jälkeen lähettii ajelee ja voin kertoo etten oo ikinä pelänny niin paljoo! Ihmettelen vaan suuresti et mitenkä Taiwanissa ei oo sen enempää kolareita ku muuallakaan maailmassa. Luultavasti jos osaat ajaa skootteria niin en suosittele sun ajavan sitä täällä, mutta jos sulla ei oo hajuakaan siitä miten ajaa skootteria, niin oot turvassa liikenteessä:D

BAARIT

Meillä oli myös muutama ilta aikaa käydä tutustumassa paikalliseen yöelämään. Erlinissä vietettiin paikallista kuujuhlaa n. 20 Up with People castilaisen sekä paikallisten kanssa ja Taipeissa käytiin baarissa juhlistamassa viimesiä päiviä Taiwanissa! Oli tosi mielenkiintosta päästä näkee miten erilaista elämä täällä on öisin. Ihmiset käy baareissa päivittäin
ja jokainen yökerho on auki aamusta iltaan joka päivä viikoilla. Yökerhoissa soi normi amerikkalainen musiikki ja ihmisiä on pilvin pimein. Vikana iltana Taipeissa yökerhossa oli tyttöjen ilta, joten tietyt drinkit oli ilmasia tytöille koko illan, wohoo! Kaikki drinkit jotka oli ilmasia oli valmistettu Finlandiasta, sai taas olla ylpee koti Suomesta;) Molemmat illat oli ihan superhauskoja kun pääsi vihdoin rentoutuun ja viettään iltaa kavereitten kanssa ilman ressiä! 

ILMASTO

'' Taiwanin ilmasto on luultavasti ihan järkyttävän kuuma ja hikoilen kokoajan ''

Koko Taiwanissa olo ajan ilma oli tosi lämmin ja kosteusprosentti hipo taivaita, joten ei tarvinnu ku vähä jalkaa nostaa nii jo hiki virtas ku runsaammassaki joessa! Eteläosan ilmasto on super trooppinen ja lämpötilat pysyy tosi korkeina ympäri vuoden.  Ihan mieletön juttu on se, että jos asut kaupungissa niin maasto on normaalia ja tylsää mutta heti ku ajat kymmenen minuuttia vähän syrjäsemmälle alueelle niin kas kummaa oot keskellä viidakkoo mitä ihmeellisimpien eläinten keskellä:D  Taiwanissa ei oo myöskään kunnollista viemäriveden puhdistusjärjestelmiä ja saastunu vesi aiheuttaa tosi isoja ongelmia erityisesti  pienemmissä maalaiskylissä jossa ihmiset viljelee jos jonkisortin kasveja.

HINNAT

'' halpaa!!!! ''

Taiwanissa olo aikana me käytiin shoppailemassa lähes päivittäin, koska ruoka ja vaatteet on tosi tosi halpoja. Täältä voit helposti ostaa kymmenet eri housut viidellä eurolla, voiko nainen parempaa toivoo! Jokainen vaatekauppa on myöskin auki periaatteella 24/7, joten jos susta tuntuu että haluat aamu neljältä mennä ostamaan uuden kenkäparin baarista kotiin kontatessa, niin kyllä onnistuu! Tykkäsin ihan sikana Taiwanilaisista vaatteista ja kaikki tytöt täälä pukeutuu toooooooosi kivasti!!

VESSAT

'' Taiwanilaiset vessat on luultavasti tosi kummallisia ''

Jep, niinhän ne on. Törmäsin täällä olo aikana kahteen erilaiseen vessamalliin:D Perusvessa on siispä vaan yksinkertasesti pieni reikä lattiassa, johonka sun täytyy yrittää sihdata. Missään vessoissa ei oo myöskään vessapaperia eikä käsinpesualtaita, joten tänne tullessa on hyvä varautua vessapaperin ja käsidesin voimin. Vierailtiin yhtenä päivänä paikallisessa vanhainkodissa, ja mun mielestä on ihan uskomatonta että näilläkin vanhuksilla on samanlainen vessa jokaisen omassa huoneessa! Ihmettelempähän vaan että miten ihmeessä sää onnistut käymään vessassa jos oot lähemmäs sata vuotta vanha ja pitää kyykistyä lattianrajaan ? :DD Toinen hauska vessamalli mikä näillä oli, oli kotosin Japanista. Vessat oli siispä täysin normaaleja mutta vessanpytyssä oli tuhat erilaista nappulaa josta valita. Vessaan mennessä vessanpytyn kansi nousi automaattisesti, ja vessanpytyn rengas lämpeni. Halutessas sait myös valita minkälaista musiikkia haluat istuntos aikana kuunnella, rokkia vai klassista:D:D: Lopussa painat taaskin kahta eri nappia, jonka jälkeen vessanpytyssä oleva suihku pesee sut ja sen jälkeen vessanpytyssä oleva kuivuri kuivaa sut ?!?! ?:D:D Ei yhtään helpommaks tota vessakäyntiä oo sitten tehty!

HYVÄNTEKEVÄISYYSPÄIVÄT

'' Paikalliset hyväntekeväisyyspäivät painottuu luultavasti kontaktiin ihmisten kanssa ''

Tehtiin myöskin muutamat hyväntekeväisyyspäivät, josta jäi tosi hyvät muistot. Ekana hyväntekeväisyyspäivänä menin viiden muun castilaisen kanssa ala-asteelle hillumaan päiväks lasten kanssa. Aamusta meidät jaettiin kukin omaan luokkahuoneeseen, ja saatiin pelailla erilaisia pelejä, maalailla osteriautoja ja syödä eriskummallista ruokaa 30 ruskeen silmäparin tuijottaessaja osotellessa:D Oppituntien jälkeen saatiin mahdollisuus vierailla jäätelötehtaalla ja maistella jädee, nams! Tykkäsin ihan mielettömästi kyseisestä päivästä, koska moni opettaja kerto mulle, että yleensä lapsilla ei oo ketään kenen kanssa leikkiä
saatika ketään kuka kuuntelee niitä, koska opettajien tehtävä on pääasiassa pysyä hyvinkin tiukkana ja ainoostaan opettajan linjalla.

Toisena hyväntekeväisyyspäivänä menin paikalliselle vanhainkodille. Kyseinen vanhainkoti oli yksityinen, ja siellä oli yli 4000 asukasta, huimaa! Vietettiin päivä pelaillen erilaisia pelejä, seurustellen ja auttaen syöttämisessä. Iltapäivästä järjestettiin ikään kun omanlaiset olympialaiset, ja päästiin mm meikkaamaan pappoja ja testaamaan kuka on nopein syömään kummallista ruokaa oksentamatta :D Olin tosi innoissani tästä hyväntekeväisyyspäivästä, koska halusin päästä vertailemaan miten vanhainkodit ulkomailla on erilaisia kun esimerkiks vanhainkoti jossa oon ite ollu työskentelemässä. Kyllä sai taas todeta kuinka onnellinen sitä on omasta kotipaikasta ja hygieniasta pääosin. Kyseisessä vanhainkodissa ei nimittäin ollu tietoo minkäänsortin hygieniasta, vaan kaikki hoitotoimenpiteet suoritettiin ilman kumihanskoja paljain käsin ja välissä juostiin taas tekemään ruokaa ja taas hoitotoimenpiteisiin eikä kukaan pessy edes käsiä välissä, yääh.

RUOKA

'' Ihmiset syö paljon mereneläviä ja muita kummallisia ruokia ''

Jep tosi kun vesi. Ensimmäinen yö Taiwaniin saavuttuamme vietettiin yö kuuluisassa temppelissä ja aamupalalla saatiin ''hampurilaisia''. No minähän olin tosi onnellinen että saatiin jotain tuttua ruokaa, mutta kun otit ensimmäiset haukut aamupalasta niin sai huomata että se onkin todellisuudessa jotain ihan muuta. Hampurilaisen pihvi oli tehty hyytyneestä sian verestä ja riisistä ja sämpyläosasta löyty mm. mereneläviä, kahvia ja soijamaitoo?? yäääh. Alussa ajattelin että tuun pudottamaan monta kymmentä kiloo seuraavan kolmen viikon aikana jos tuun syömään samanlaista ruokaa. Muutamat ekat kerrat lähestulkoon porasin ruokaa, mutta alkujärkytyksen jälkeen huomasin että jokaiselta aterialta löytyy aina jotain syötävää, jossei muuta niin ainakin riisiä. Monilla aterioilla ruokana oli usein riisiä, kanaa, sikaa, ällöjä munia ja kummallisia kasviksia :D Mun pelastukseks jokaisen ruoan jälkeen syötiin jälkkäriä, jotka oli joka kerta ihan mielettömän hyviä!! namm

PARHAAT MUISTOT

 Viimenen päivä Taiwanissa, uskomattoman kaunista! Käytiin kaupunkikierroksella ja maistelemassa kaikkia perinteisiä ruokia.

 Minä ja Nozomi riisifarmilla. Käytiin Taiwaniin saavuttuamme koko porukan voimin tutustumassa riisinvalmistukseen ja saatiin nää YBER-kuumat vaatteet.

                      Mun lempiasia Taiwanissa oli ehdottomasti temppelit ja buddhat!!

 Osa meidän porukasta minä mukaanlukien valittiin esiintymään Taipei 101-festareilla! Esiinnyttiin 10 000 ihmiselle ja lisäks festarit tulee suorana telkkarista, ihan mieletön kokemus!!!

                        Joka iltaset illalliset mummulassa eksoottisia ruokia syöden!

                                 Syvälliset keskustelut keskellä yötä jäätelön ääressä veljen kanssa. Ps ei ollu muuten ihan normaalia jätskiä, pohjalta löyty papuja, perunoita ja simpukoita?! :D

                                                      Maailman paras pikkuveli!

                                             Lahjoja,lahjoja,lahjoja,lahjoja,lahjoja......

 Ekan isäntäperheen jäsenet anto mulle kiinalaisen nimen, Feng yi Ning, joka tarkottaa perheen toivoa. Opettelin ahkerasti kirjottamaan nimeeni! ;)

 Vietettiin ihan mieletöntä aikaa meidän castin kanssa!! Ihanissa keltasissa pitsakuskiasuissa..

         Leikittiin Valerian kanssa Titanicia meren rannalla monet kerrat! Paras tyttö<

Tällä hetkellä majailen viimestä päivää Puerto Princesalla super kummallisessa perheessä, tästä vasta riittääkin kerrottavaa.........:D

xoxo,Elsa