Heippa mussukat!

Pahoittelen kuvien puutetta tästä postauksesta, mutta mun puhelin varastettiin ja menetin joka ikisen kuvan koko puolesta vuodesta........arght!

FILIPPIINIT VIIKKO 2
Puerto Princesa ja Manila on suhteellisen lähellä toisiaan, mutta koska Filippiineillä on yli 7000 saarta, matkustaminen paikasta toiseen täytyy lähestulkoon aina tehdä lentokoneella. Maanantaina oli siispä edessä parin tunnin lento, jonka jälkeen saavuttiin koululle porukalla. Meillä oli muutama tunti aikaa ennen uusien isäntäperheiden tapaamista, joten saatiin uus leadership-iltapäivä ja päästiin tutustumaan muutamiin tärkeisiin johtajiin sekä meidän
Filippiiniläsiin sponsoreihin. Kaikilla sponsoreilla ja johtajilla oli ihan mielettömiä tarinoita siitä, miten kukakin oli päätyny perustamaan oman firman vaikeuksien läpi taistellen. Osa johtajista oli tosi isojen ja tärkeiden firmojen johtajia, kun taas osa oli just perustanu esimerkiks oman cupcake-kaupan :) Leadership-päivän jälkeen oli aika tavata meidän uudet isäntäperheet. Tällä kertaa sain kämppiksiks Belgialaisen Marionin ja neljättä kertaa Arizonalaisen Cassien :D Kun kaikkien muiden isäntäperheet oli saapunu, oltiin jälleen kerran ainoot jäljellä ja pari kertaa kävi mielessä että toivottavasti meidän uus perhe on erilainen kun viimekertanen ja ilmestyy vaikkapa hakemaan meidät! Hengailtiin pari tuntia Starbucksissa jonka jälkeen otettiin taksi ja ajeltiin uuteen perheeseen. Perille päästyämme meille selvis että perhe oli iltavuorossa töissä joten niillä ei ollu aikaa hakee meitä aiemmin, mutta perhe vaikutti ihan mielettömän mukavalta ja heti uuteen kotiin saavuttuamme tuli tosi kotosa olo :) Perheeseen kuulu tekniikan ihmetekijä isä, parturi äiti, 21 vuotias poika sekä palvelija. Palvelijat on tosi yleisiä Filippiineillä ja se on ikäänkun tapa osottaa että perhe on varakas ja niimpä sulla saattaa olla vaikkapa viis eri palvelijaa vaikka et niitä tarviskaan, pointti on vaan osottaa että meidän perheellä on rahaa:D niin hölmöltä kun
se kuulostaaki. Ensimmäisenä iltana saatiin myöskin tietää että meidän uus äiti omistaa siskonsa kanssa salongin kulman takaa, kuinka helmee!!

Tiistaina ja keskiviikkona meidät jaettiin jälleen kerran neljään eri hyväntekeväisyyskohteeseen muutamaks päivää työskenteleen. Mun tieni vei Quezon Cityyn, joka oli periaatteessa super köyhä slummialue. Aamusta kaikki perheet oli kokoontunu toivottaan meidät tervetulleiks kylätalolle. Esiteltiin kaikki ittemme, jonka jälkeen perheet sai valita kenet meistä ne tahtoo perheeseensä pariks päivää. Mun perheeseen kuulu isä, äiti, 16v sisko ja 20v veli. Päivän ohjelmana oli periaatteessa auttaa perhettä arjen askareissa ja kaikissa asioissa joihin perheellä ei oo ollu varaa palkata apua. Niimpä menin tutustumaan perheen taloon, ja kysyttyäni missä voin auttaa, ensimmäinen vastaus oli että ''ei missään nimessä, sä oot meidän vieras joten ole hyvä ja istu sohvalle, mä tuon kylmiä juomia ja leivoksia '':D Vastaus tuntu alkuun tosi oudolta koska oltiin tosissamme tultu auttamaan kyseiseen kylään ja henkilökohtasesti perheisiin, mutta hetken aikaa hengailtuamme tajuttiin hyvin nopeesti että tärkein asia perheille ja kylälle ei ollu fyysinen apu, vaan se että joku välitti ja tuli vapaaehtosesti viettämään aikaa perheen kanssa. Vietettiin aikaa perheen kanssa karaokee laulaen, syöden, jutellen, kaduilla tanssien, valokuvaillen ja pelaillen molemmat päivät, ja täytyy sanoo että niiden päivien aikana oppi arvostamaan todella pieniä asioita ja olemaan todella kiitollinen siitä miten hyvin muualla maailmassa on asiat. Ykskään kyläläisistä ei ollu ikinä päässy käymään pienen kylän ulkopuolella, vaikkakin kylä oli noin kolmen fudiskentän kokonen ja ihan normaalin kaupungin ytimessä. Filippiineillä
erot rikkaiden ja köyhien välillä on todella suuret, joten vaikkapa esimerkiks meidän isäntäperheen talo oli ihan mielettömän hieno ja perhe oli rikas, naapurit molemmin puolin nukku käytännöllisesti katsoen kuralammikoissa roskalavojen keskellä
pihalla ilman taloo saatika penniäkään rahaa. Hyväntekeväisyyspäivä oli tosi silmiä avaava kokemus kaikin puolin, ja olin tosi onnellinen saadessani nähdä täysin päinvastasen maailman kun mihin oon tottunu. Tottakai moni on nähny elokuvissa pahoja slummialueita ja ehkäpä kuvitellu millasta siellä on elää, mutta pari päivää perheissä vietettyämme tajusin kuinka paha tilanne todellisuudessa on. Vaikka kaikki kyläiläiset asuu ihan älyttömän köyhissä olosuhteissa, kaikkien kasvoilta paisto jatkuvasti hymy ja pystyit lukemaan niiden ajatuksista että jokainen on mielettömän onnellinen siitä mitä niille on tarjottu. Viimesenä
päivänä menin yhden pikkupojan kanssa kävelylle, ja poika alko kyselemään mun suurimmista unelmista. Mun omat unelmat on suurempia kun kyseinen poika on mahdollisesti ikinä osannu ajatellakkaan, vaikka unelmat on normaaleja meille muille. Omat
unelmat jaettuani kysyin pojalta hänen unelmista, ja suurin unelma mitä poika osas nimetä, oli se, että hänen omalla perheellä olis edes yhtenä päivänä vuodessa enemmän ruokaa koko 4 henkiselle perheelle, kun ainoostaan noin yks mango jaettavaks koko perheen kesken päivässä. Arvata saattaa että käytiin pitkät syvälliset keskustelut ja vieritettiin kyyneleitä molemmin puolin. Vaikka alussa ajattelin että tehdäänkö me nyt muka niin suuri vaikutus kyläläisiin, pojan kanssa juteltuani tajusin että kokemus oli niille valtava. Keskustelun jälkeen poika sano mulle, että oon ensimmäinen ihminen sen koko elämässä kuka on ikinä
auttanu ja kehottanu uskomaan unelmiinsa, ja että mun ansiosta se voi jälleen kerran elää elämää huolehtimatta jatkuvasti ja uskoo että unelmat voi käydä toteen kun vaan tarpeeks yrittää.. :)´

Tiistaina kotiin tultuamme pidettiin rentouttava leffailta kera suklaan ja keskiviikkona meidän perheen äiti halus hyvittää sen ettei niillä ollu aikaa tulla hakemaan meitä
ensimmäisenä päivänä, joten se kutsu meidät kaikki kolme salonkiin illalla. Saatiin kaikki hot oil-hiusnaamiot, hieronnat ja jalkahoidot! Tuntu ihan superhyvältä koska viimenen kerta kun oon ollu minkään sortin hieronnassa oli Denverissä meidän kiertueen just alettua ja kaikki paikat oli totaalisen jumissa.

Torstaina meillä oli religional learning-päivä. Mentiin aamusta koululle leikkimään ja pelailemaan lasten kanssa jonka jälkeen päästiiin tutustumaan Baseco-nimiseen kylään. Baseco on tuplasti pahempi slummialue mitä näin aikasemmin tiistaina ja keskiviikkona. Kylä oli kokenu valtavia myrskyjä ja kaatosateita viimeaikoina, joten kaikki talot kellu vedessä sekä kylän ilmasto oli niin tunkkanen että hengittäminen oli lähes mahdotonta ellet käyttäny märkää rättiä suun edessä. Koko päivän meitä vasten iski kauheet kaatosateet, joten oltiin ihan tuhottoman märkiä ja näytettiin lähinnä kuralammikossa uineilta
koirilta, mahtavaa! Pelailun jälkeen käytiin museovierailulla ja paikallisissa kyläkaupoissa shoppailemassa paikallisia juttuja. Illalla mentiin koko porukan voimin syömään ravintolaan ja samalla juhlistettiin kahden castilaisen synttäreitä syömällä valtavia kermakakkuja, nams! Koko porukka oli niin väsyksissä päivän jäljiltä, että meno ravintolassa ylty ihan hulluks :DD Syödessämme saatiin myös esitelmä Meksikosta, koska tittididiiii, pari päivää niin Meksiko odotti :-----))

Tää viikko oli tosi hyväntekeväisyyspäivä painotteinen, joten kuten arvata saattaa niin kyseinen päivä odotti jälleen perjantaina. Minä ja n. 10 muuta tyttöö lähti viettämään päivää Nazareth-kotiin. Nazareth-koti on paikka nuorille naisille, jotka on tullu raskaaks yllättäen ja on joutunu siitä syystä salaamaan raskautensa ja mahdollisesti pakenemaan kotoo koska
raskaana oleminen ei oo ollu hyväksyttyä. Filippiineillä on laitonta tehdä abortti, joten siitä johtuen kyseisen kodin asukkaat oli todella nuoria. Nuorin raskaana oleva nainen tai sanottakoon mielummin tyttö, oli 11-vuotias. Aina aikasemmin oon ajatellu että jos nainen tulee raskaaks 16-vuotiaana se on tosi nuori, mutta olimpa näköjään väärässä. Kodissa oli
ehkäpä noin 9 asukasta ikähaarukalta väliltä 11-25, joista kolme oli jo synnyttäneitä ja muut oli viimesillään raskaana. Niimpä asukkaina oli myöskin kolme 3kk vanhaa maailman söpöintä tyttövauvaa!!! :) Hoivattiin päivä vauvoja, juteltiin äitien ja raskaana olevien tyttöjen kanssa niiden erilaisista tilanteista ja siitä kuinka ne on tullu raskaiks niin nuorena. Moni nuorina olevista naisista oli tullu raskaaks raiskaamisen takia, ja oli tosi surullista nähdä se, että niillä ei oo oikeutta valita saatika tehdä aborttia ja estää tilannetta. 11-vuotias raskaana oleva tyttö leikki vielä barbeilla, ja ei voinu muuta ajatella kun että on totaalisen väärin joutua olemaan äiti kun oot ite vielä kasvavassa vaiheessa etkä oo edes murrosikää kokenu.. Iltapäivällä mentiin shoppailemaan lisää meidän isäntäperheen kanssa ja syötiin porukalla tosi perinteistä illallista.

Lauantaina oli jälleen edessä tupla-showpäivä, ja tarkotuksena oli esiintyä kahdesti päivän aikana; ensimmäisen kerran koulun oppilaille ja toisen kerran isäntäperheille ja vanhemmille. Mutta kuinka siinä taas kävikään, päivä oli ollu tosi pitkä joten olin omissa maailmoissani ja sen seurauksena onnistuin aiheuttamaan äksidentin ittelleni viis minuuttia ennen ekan shown alkua. Olin juoksemas yleisöstä backstagelle ramppia pitkin, kunnes liukastuin, otin kädelläni tukee ja kaaduin koko painoni voimin ranteeni päälle. Mahtavaa vai mitä :-------)? Ensimmäisen tunnin aikana mulla ei ollu minkään sortin tuntoo kädessäni ja kipu oli ihan sietämätön. Pari tuntia odoteltuani ja backstagella poratessani (:DD) oltiin lähdössä sairaalaan Kellyn kanssa. Matkaan tuli kuitenkin pieni mutka, nimittäin kaks muuta meidän porukasta liitty meidän seurueeseen koska toinen pyörty kesken shown ja toinen oksenteli ympäri kyliä:D Oli kieltämättä aika eksoottinen vaihtoehto päästä tutustumaan
Filippiiniläiseen sairaalaan. Sairaalalle saavuttuamme kolme lääkäriä tuli pyörätuolien kanssa vastaan, lätkäs meille sairaalamerkit käsiin ja kärräs eri huoneisiin. Täytyy sanoo että yllätyin tosi positiivisesti siitä miten hyvää palvelua sairaala tarjos! Lääkärit oli tosi nopeita, päästiin kaikki kolme heti toimenpiteisiin, kokoajan joku kyseli miten jaksetaan
ja tarvitaanko lisää kipulääkkeitä :) Röntgenin jälkeen selvis että mun kädessä oli tosi paha lihaskramppi ja kolme eri hiusmurtumaa samaisessa luussa ranteessa, mukavaa. Sain käsituen, siteen ja monta kiloo kipulääkkeitä kotiin viemisiks! Hassua kuinka yks sairaalareissu lähentää ihmisiä ihan älyttömän paljon. Makailtiin kaikki porukalla samassa sängyssä viitisen tuntia sairaalassa ja hoidettiin toisiamme ja höpöteltiin syvällisiä :) Saatiin niin järkyttävän vahvat kipulääkkeet, että jokainen käveli ihan pitkin mäkiä ja näki näkyjä:D Kotiin tultuamme meidän talon portti oli lukossa eikä kukaan tullu avaamaan
joten sain heti kokee ensimmäisen haasteen kiivetessäni n. 2metrisen portin yli oikee käsi paketissa:D Isäntäperheen iskä oli ostanu mulle suklaata ja kilon mangoja jotta paranisin nopeesti, ihana!

Sunnuntaina meillä oli viikon ainoo isäntäperhepäivä ja myöskin meidän isäntäperheen iskän synttärit! Juhlistettiin synttäreitä nukkumalla superpitkään, syömällä monta kiloo kakkua, shoppailemalla ostarilla ja nauttimalla toistemme seurasta. Illemmalla käytiin kaupassa ostamassa lisää kakkua ja hyvää ruokaa sekä päätettiin kattoo porukalla kauhuleffa. Kateltiin
Paranormal Activity 1 koska ei muistettu enään kovin hyvin kyseisen leffan tapahtumia ja tiedettiin että Paranormal Activity 4 oli tulossa leffaan Meksikossa :> Pakkailtiin loput kamat, kirjoteltiin isäntäperhekirjat ja mentiin ajoissa nukkumaan koska
tiedettiin että seuraavana päivänä oli edessä 40h matkustuspäivä lentokoneessa.... :D

MEXICO CITY VIIKKO 1

Maanantaina lähdettiin siispä aamuyöstä lentämään, vietetiin yö hotellissa ja saavuttiin perille tiistaina illalla. Koko porukka oli totaalisen puhki, koska vaikka meillä oli mahdollisuus nukkua lentokoneessa, uni on aina tosi pätkittäistä eikä sitä tuu nukuttua kunnolla. Perille saavuttuamme kiivettiin hotellin katolle syömään ensimmäistä kertaa perinteistä Meksikolaista ruokaa, mukavan tulisia tortilloja:D Täytettiin tortillat pavuilla, juustolla ja sipuli/chilisekotuksella. Olis sitä pitäny arvata että ruoka oli ihan järkyttävän tulista ja porukalla valu kyyneleet silmissä jonka jälkeen kaikki ramppas vessassa koko loppuillan :D Mahtavaa. Ruokailun jälkeen käytiin tsekkaamassa meidän tuleva showpaikka, joka oli maailman kolmanneks isoin aukio, Zocalo. Ihan mieletöntä päästä esiintyyn niin isossa paikassa! Zocalon jälkeen tavattiin meidän uudet isäntäperheet ja tiesin jo ennakkoon oman perheeni, koska mun kaverin äiti päätti ottaa meidät asumaan sen luokse. Mun
uusia kämppiksiä oli siispä Margaux Sveitsistä, Wen Kiinasta, Caroline Jenkeistä, Alexia Meksikosta ja Lisa Saksasta. Perheen muut jäsenet oli äiti, isosisko, isoveli ja palvelija. Tiesin jo ennakkoon että viikosta tulee ihan mahtava koska kaikki me ketkä oltiin samassa perheessä, oltii superläheisiä keskenämme. Alexian perhe asu isossa kolmekerroksisessa omakotitalossa rikkaalla alueella kera koiran ja papukaijan:D Kuten jo aikasemmin kerroin, niin sain viime kierroksella admissions-työharjottelupaikan. Meidän admissions-johtaja jumittu Filippiineille pariks viikkoo vanhan passin takia, joten tällä viikolla vanha A-team autto uutta tiimiä tehtävissä. Minä, Wen ja Wouter ajeltiin taksilla pari tuntia lukiolle ja tarkotuksena oli vetää oppitunteja opiskelijoille. Vietettiin koko päivä kyseisellä koululla pelejä pelaillen, aktiviteettejä vetäen sekä meidän showta mainostaen. Koulun oppilaat oli tosi mukavia ja ihan älyttömän sosiaalisia myöskin, moni tuli juttelemaan oppituntien jälkeen ja kehu kovasti meidän oppitunteja. Oltiin ajoissa valmiita, joten mentiin viimeseks pariks tuntia hengailemaan Starbucksiin ja syömään suklaakakkuja:D Illalla päätettiin mennä tutustumaan paikalliseen yöelämään. Alexian veli ajo meidät baariin, jossa saatiin maistella paikallisia herkkuja; chilipäällysteisiä omenoita, tequilaa ja HEINÄSIRKKOJA. Oi kyllä, minä söin heinäsirkkoja:D Päätin aikasemmin että jos ikinä tuun matkustamaan Meksikoon lupaan maistaa kaikkee mitä tarjotaan. Heinäsirkat oli itseasiassa paljon parempia kun
odotin huomioonottaen että niillä oli vielä kaikki jalat ja silmät ja kaikki jäljellä, maku muistutti lähinnä puuta:D Baari-kierroksen jälkeen mentiin yökerhoon porukalla. Yökerhossa oli paikallinen bändi joka soitti covereita. Tutustuttiin moniin
uusiin ihmisiin ja saatiin tuhannesti kavereita jotka tarjos ahkeraan juotavia. Ilta oli ihan mielettömän kiva vaikka seuraavan aamun olo oli kaikkee muuta ku mukava:D

Torstaina jäätiin koko porukalla kotiin koska oltiin tuhottoman väsyksissä ja kipeitä. Nukuttiin pitkään ja illemmalla kun olo oli vähän parempi mentiin ostarille shoppailemaan ja sen jälkeen mentiin tutustumaan vip-leffateatteriin kattomaan Taken 2. Vip-leffateatteri on normaalin kokonen leffateatteri, mutta tuolit on yhen hengen valtavia unelmalöhösohvia kahden tuolin ryppäissä ja sohvan vieressä pöydällä on nappi jota painamalla tarjoilija tulee sun luokse ja saat tilata ihan mitä ikinä tykkäät ihan sairaan halvalla! Syötiin illallista ja niin paljon poppareita leffaa kattoessa, että meidän mahat oli ihan räjähdyspisteessä. Vaikka
leffa ei ollu mikään paras mahdollinen niin pelkästään kokemus vip-leffateatteris vierailusta oli mielettömän mukava!

Perjantai ja lauantai löhöttiin myöskin kotona isäntäperhepäivää viettäen ja nuhasta kärsien. Kyseinen viikko oli tosi rentouttava, kateltiin paljon elokuvia porukalla, juotiin kaakaoo ja löhöiltiin sängyssä Never have I ever- peliä pelaillen:)

Lauantaina illemmasta ajeltiin kolmisen tuntia ihan mettän keskelle ja käytiin tutustumassa maanalaseen luolaan. Luola oli ihan älyttömän hieno, joskin kuvat sen sisältä on tosi pimeitä ja huonolaatusia :< Luola oli luonnonmuokkaama ja muistutti mua lähinnä maanalasesta joesta jossa käytiin vierailulla Filippiineillä.

Sunnuntaina meillä oli tiedossa tosi iso show, joten ryhdistäydyttiin porukalla, hypättiin taksiin ja ajeltiin kohti Zocaloo. Niinkun jo aikasemmin mainittin, niin Zocalo on maailman kolmanneks suurin aukio, joten meidän harjotusten aikana meillä oli jo tosi paljon yleisöö vaikka kyseessä oli vasta harjotus. Tällä kierroksella sain uuden työharjottelupaikan neljän muun castilaisen kanssa. Oon tällähetkellä vastuussa puvustusryhmästä. Puvustusryhmän tehtävänä on asettaa kaikki asut esille ennen showta, tsekata että kaikki on tallella, ommella ja korjailla rikkinäisiä vaatteita ja silitellä niitä. Puvustusryhmä on ihan superkiva ja rentouttava, koska kun meitä on 5 niin meille jää tosi paljon vapaa-aikaa esim kattella Sex and the cityä ( kolmas kausi menossa...:D) Illan show suju tosi hyvin ja koko aukio oli täynnä yleisöö, myöskin Alexian perhe ilmesty kattomaan meidän näytöstä. Koko päivän oli ihan kauhee kaatosade, mutta just minuutti ennen showta sade loppu ku seinään ja saatiin loistava näytös :)

TOLUCA VIIKKO 1

Maanantaina oli aika sanoo hyvästit Alexian perheelle ja melkeen myöhästyttiin busseista aamulla pienen ''meksikolaiset on aina myöhässä''-hässäkän takia. Bussit lähti aikasin aamulla vaikka matkaa oli vaan muutama tunti. Perille päästyämme päästiin kattomaan maailman kolmanneks suurimpia Pyramideja. Saatiin viettää parisen tuntia pyramideihin kiipeillen,maastoo ihaillen, shoppaillen ja ravintolassa supertulista ruokaa syöden. Pyramidejen jälkeen ajeltiin jälleen pari tuntia, kunnes oli aika tavata uudet isäntäperheet. Tällä viikolla sain jälleen asustaa mun kaverin perheessä mun tosi hyvien ja
läheisten kavereiden kanssa, ihanata! Mun kämppiksinä oli tällä kertaa Mariana Meksikosta, Margaurite Belgiasta ja Jessica Meksikosta. Perheeseen kuulu Marianan supersymppis äiti, kitaristi veli, hippisisko, palvelija, papukaija, kolme kissaa ja KAKSIKYMMENTÄSEITSEMÄN KOIRAA. Kuulostaa ihan hullulta ja ajattelin että sekoon päästäni mutta itseasiassa talo jossa asuttiin oli niin iso ettet ehtiny edes huomata koko koiralaumaa :D Talo oli rikkaalla alueella, ja meidän talo muistutti ihan hotellia, ihan mieletön lukaali ja paras sänky ikinä! Saavuttuamme syötiin porukalla koko perheen voimin jonka jälkeen mentiin katteleen kauniita unia:)

Tiistaina aamulla havaittiin että Meksikolainen ruoka on tehny tehtävänsä ja päätettiin jäädä kotiin. Iltapäivästä mentiin porukalla ostarille ja elokuviin. Rakastan ihan älyttömästi Meksikolaisia kauppoja koska kaikki on tosi halpaa ja uniikkia! Löysin tosi paljon kaikkee kivaa; koruja, repun, pipon ja pari paitaa. Shoppailun jälkeen käytiin tsekkaamassa uus Paranormal Activity 4 Marianan kaverin kanssa. Leffa oli ihan superhyvä ja ihan älyttömän pelottava:D Tai ainaki mää olin kuset kousussa kokoajan ja pidin takkia silmieni edessä...........:D Jotenkin vasta näin loppuvaiheessa on alkanu tajuamaan miten mielettömiä kavereita oon saanu Up with Peoplesta enkä haluais lähtee kotiin ollenkaan! Muutamasta
castilaisesta on tullu mulle läheisempiä kavereita kun kotona olevista kavereista koko aikana, koska täällä ollessa jaetaan päivittäin niin monia eri asioita ja kokemuksia, ollaan 24/7 yhessä jolloin jokainen tietää sun pienimmätkin hyvät ja huonot hetket:)

Meksikoon tullessa henkilökunta julkas uudet työharjottelupaikat, ja niimpä mun oli aika sanoo hyvästit admissionssille ja alottaa uus työharjottelu puvustusryhmässä! Työn kuvaan kuuluu ennen jokaista showta purkaa kaikki showasut meidän tekniikka rekasta, tsekata että ykskään osa ei oo hukassa ja asettaa kaikki esille niin että tanssijat löytää asut tarvittaessa kahdessa sekunnissa:D Lisäks meidän tehtävä on ommella ja fiksata kaikki rikkinäiset asut ( joita on muuten miljoona ja yks koska osa meidän asuista on vuodelta 1965.....) Puvustusryhmässä mun kanssa on 4 muuta; Bonnie, Collin ja Grant Usasta ja Philippine
Belgiasta. Puvustusryhmäs olo on tosi rentoo koska tähän mennessä ollaan saatu kaikki tosi aikasi tehtyä joten ollaan vaan nautittu vapaa-ajasta Starbucksissa ja puvustusboksien päällä löhöten ja sinkkuelämää kattellen! Keskiviikkona asujen asettelun jälkeen meillä oli nelituntiset reenit tuttuun tapaan jonka jälkeen esitettiin meidän show valtavassa auditoriossa. Showpäivä oli suhteellisen katastrofaalinen, meillä oli ennen shown alkua noin 20 ihmistä jo valmiiks kipeenä, ja kymmenen minuuttia esiinnyttyämme porukkaa alko putoilla hyvään tahtiin. Muutama tärkee tanssija, soololaulaja ja meidän juontaja rupes oksentaan ja oli ihan kuolleita, mukavaa! Selvittiin kuitenkin kunnialla loppuun asti oksentamassa ja lavalla tanssien rampatessa vuorotellen. Shown jälkeen meidän piti paeta takaovesta kun suurempienkin julkkisten koska Up with people/ Viva la gente on
tosi suosittu Meksikossa ja yleisö on täynnä mitä hulluimpia faneja :D Kotiin ajellessamme meidän bussi päätti hajota keskelle motaria hullun liikenteen keskelle. Kuski vannotteli että kaikki on hyvin , mutta tosiasiassa koko bussi savus ja voit haistaa liekit sisälle! Jumituttiin muutamaks tuntia ja lopulta sänkyyn päästessämme kello oli kolme yöllä. Kuinka mukavaa
kun seuraavan aamun herätys oli kuudelta:-----)

Torstai aamuna kuoleman järkyttävästä herätyksestä selvittyämme mulla oli edessä mukava pikku reenituokio. Aamusta vedettiin kolmen tunnin kuntopiiri jonka jälkeen pidettiin World Dance Class koulun oppilaille. Opetettiin oppilaille erilaisia tansseja Japanista, Afrikasta ja Meksikosta. Oppilaat oli tosi innoissaan ja osallistu täysillä. Loppuun vedettiin meidän oma spesiaali Ganganstyle:D Reenin jälkeen olin niin puhki että olisin voinu kuolla. Keli oli tosi lämmin myöskin joten oltiin porukalla ihan hiestä märkiä! Edessä oli kuitenkin pari workshoppia siitä mitä ollaan tähän mennessä opittu toisiltamme ja mitä piirteitä kukin toisessa arvostaa. Saatiin myös kuulla että ensviikon perjantaina meille järjestetään Expression session, jollonka jokainen saa ilmasta tunteitaan ihan miten lystää. Alettiin heti suunnittelemaan parin kaverin kanssa meidän esitystä ja päädyttiin siihen, että aiotaan tehä miksaus parista eri hauskasta biisistä, tehdä tanssit ja laulaa mukana, tästä lisää
myöhemmin ;) Kotiin tultuamme vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin porukalla karaokebaariin laulamaan ja muutamalle. On aina yhtä hauskaa mennä ulos iltasin Meksikossa koska kaikki Meksikaano miehet on ihan sekasin ja innoissaan nähdessään blondeja ja kuulet ''lähetkö treffeille'' kysymyksen vähintään kakskytä kertaa:D Ilta oli tosi mukava vaikka oltiinkin kaikki järkyttävän uuvuksissa!

Perjantaina oli toinen showpäivä joka suju samaan malliin kun keskiviikkonen, tosin porukka oli jo parantunu eikä tarvinnu paikkailla niinkään monta laulajaa ja tanssijaa. Showillan jälkeen oltiin kaikki juhlatuulella, joten päätettiin mennä juhlistaan meidän hyvää iiltaa Marianan parhaan kaverin kotiin sen synttäripileisiin. Tää oli mun eka kerta kun käyn meksikolaisissa kotipileissä ja täytyy sanoo että myöskin villein koska jos joku ikinä pitäis sen tason kotipileet Suomessa niin porukka olis ollu moneen kertaan jo poliisilaitoksella ja sairaalassa:D Pileiden musiikki kuulu monen korttelin päähän ja viina virtas ihan mukavaan tahtiin. Koska meidän show loppu sen verran myöhään, meidän saapues pileisiin kaikki oli ihan tuubassa ja konttauskunnossa, mahtavaa! Ilta suju never have i ever- peliä pelaillessa ja tequilaa juodessa, ihan mieletön ilta!

Lauantaina meillä oli aikanen herätys ja lähettiin ajeleen perheen kanssa Mexico Cityyn. Päivä suju pääosin shoppaillen, valokuvaillen ja hyvästä ruuasta nauttien. Löysin vihdoista viimein kauan ettimäni aladdin housut ja otettiin tyttöjen kanssa hennatatskat muistoks :) Kotiin tullessa illalla pakkailtiin ja mentiin ajoissa nukkumaan koska sunnuntaina oli jälleen edessä mukavan lyhyt, 36 tunnin bussimatka! :D

Kirjottelen lisää Meksikosta piakkoin! Meillä on viimeset päivät käsillä, ja tiistai aamuna on aika sanoo hyvästit mielettömille ystäville ja startata lentokone kohti New Yorkkia, jeee!! Käyn päivittäin noin kolmekymmentätuhatta tunnetilaa läpi, koska oon super onnellinen että pääsen kotiin näkemään perheen ja omat kaverit, mutta myöskin tosi surullinen siitä että pitää sanoo hyvästit ihan mielettömille ystäville joita ei välttämättä enään ikinä eläessään tuu näkemään:( Oon myöskin hyvin innoissani New Yorkkiin menosta koska siellä on täys joulutunnelma, paljon lunta ja mikä parasta, ihania kauppoja;D

xoxo,Elsa